Sama lääkäri, joka päivällä ottaa vastaan potilaita
terveyskeskuksessa, ohjaa illalla odottajien perhevalmennusta omalla
vapaa-ajallaan, ilman palkkaa. Sama lastentarhanopettaja, joka ammatikseen
työskentelee päiväkodissa, ohjaa hoitovapaalla ollessaan kotona olevien
vanhempien perhekahvilaa vapaaehtoisena, ilman palkkaa. Sama sairaanhoitaja,
joka on 40 vuotta työskennellyt sairaalassa palkkatöissä, matkustaa eläkkeelle
jäätyään Aasiaan ja hoitaa siellä maanjäristyksessä loukkaantuneita,
vapaaehtoisesti, ilman palkkaa.
Vapaaehtoisten joukossa on runsaasti ihmisiä, jotka
työskentelevät vapaaehtoisena tehden työtä, joka liippaa läheltä heidän omaa
palkkatyötään. Kukaan ei pakota heitä työskentelemään ilman palkkaa. Eikä
kukaan voi heitä estää tekemästä työtä ilman palkkaa.
Monet heräävät oman työn tai kokemuksen kautta huomaamaan,
että järjestelmässä on vapaaehtoisen mentävä aukko. Palkkatyössä
työskennellessä on toimittava sääntöjen mukaan, noudatettava aikatauluja ja
resursseja. Palkkatyössä sairaanhoitajalla ei kenties ole mahdollisuuksia
keskustella asiakkaansa kanssa niin pitkään kuin sairaanhoitaja haluaisi.
Vapaaehtoisena siihen on mahdollisuus. Tosin silloin asiakas ei ole enää
asiakas vaan esimerkiksi tuettava. Myös oma kokemus siitä, että jotakin
palvelua ei ole saatavilla, voi rohkaista ammattilaista muuttamaan tilannetta
ja lähtemään vapaaehtoisesti, omalla vapaa-ajalla, korjaamaan tilannetta.
Vapaaehtoiset ovat aina vapaaehtoisia, taustasta tai
koulutuksesta riippumatta. Yleensä heiltä ei edellytetä ammattimaista
koulutusta tehtävään. Mutta entäpä jos on jo valmiiksi ammattilainen:
opiskellut ensin monta vuotta ja toiminut sen jälkeen useita vuosia
työelämässä. Eikö ole silloin reilua tarjota ammattilaiselle hänen osaamistaan
vaativia tehtäviä – siis jos hän sellaisia haluaa.
Kaikki lääkärit eivät halua olla lääkäreitä vapaa-ajallaan.
Eivätkä kaikki lastentarhanopettajat kaipaa palosammuttimien kokoisten seuraan
enää työpäivän jälkeen. Voi olla, että psykologin mieluisin vapaaehtoistehtävä
on keittää litrakaupalla hernerokkaa partioleirillä. Ja toimittaja ehkä haluaa
toimia mieluiten lipaskerääjänä tai lumenluojana.
Vapaaehtoistyöntekijän näkökulmasta vapaaehtoistyön parhaita
puolia on valinnan vapaus. Jokainen saa tehdä juuri sitä, mistä eniten pitää ja
mikä antaa parasta sisältöä juuri sen hetkiseen elämäntilanteeseen.
Vapaaehtoistyön voi lopettaa silloin, kun ei enää jaksa tai halua jatkaa
tehtävässä.
Toisaalta vapaaehtoisen ammattilaisen haasteena saattaa olla,
kuinka pysyä lestissään vapaaehtoistehtävässään, ettei ota liian suurta
vastuuta tai työtaakkaa tehtävässään ja puutu sellaisiin asioihin, jotka on
selkeästi määritelty palkatuille työntekijöille kuuluviksi.
Koulutetuilla ammattilaisilla on varmasti vielä paljon
annettavaa kolmannelle sektorille. Kysymys kuuluukin, osataanko ammattilaisille
tarjota heidän osaamistaan vastaavia vapaaehtoistehtäviä?
Raisa Ojaluoto
