VAPAAEHTOISJOHTAMISEN ARKEA: Muutos on pysyvää, mutta usein hidasta

Vapaaehtoistoiminnan kentällä puhe johtamisesta ja johtajuudesta on varsin tuore asia. Kun noin kaksi vuotta sitten sain päähäni ehdottaa Kulttuuritapahtumien vapaaehtoistyön johtamisen erikoistumisopintojen järjestämistä Humanistisessa ammattikorkeakoulussa, en tiennyt miten tallaamattomille poluille olimme astumassa.

Vuoden 2012 tammikuussa neljätoista opiskelijaa aloitti vuoden mittaisen (30 op) koulutuksen Humakissa. Sen tuloksena syntyi vapaaehtoistoiminnan kehittämisprojekteja opiskelijoiden taustayhteisöille, joista useimmat olivat festivaaleja sekä pienimuotoinen julkaisu Kulttuuria vapaaehtoistyönä.

Kenties merkittävin tulos oli kuitenkin se havainto, että tämänkaltaiselle koulutukselle taitaa olla laajempaakin kysyntää. Päätimme jatkaa siten, että etuliite ”kulttuuri” poistettiin otsikosta. Hakijamäärä yli kaksinkertaistui, eivätkä läheskään kaikki mahtuneet mukaan.

Vuoden 2013 alussa aloittanut 25 opiskelijan ryhmämme on pääasiassa yhdistysmuotoisilta taustoiltaan kuin pienoiskuva suomalaisesta yhteiskunnasta. Sosiaali- ja terveysalalla sekä nuorisotoiminnan, ympäristön, liikunnan, kulttuurin ja kansainvälisyyden parissa toimivat organisaatiot pyörittävät valtaisaa määrää vapaaehtoisia toimijoita. Niiden tekemä työ on kansalaisyhteiskunnan arvokkainta ydintä. Tämän blogisarjan kirjoitukset tulevat kertomaan toiminnan arjesta - ja epäilemättä myös juhlasta - opintoihin osallistuvien vapaaehtoistyön koordinaattoreiden ja kutsuttujen asiantuntijoiden silmin.

Imatra Big Band Festivalin vapaaehtoiset ovat kaikenkarvaista väkeä. (kuva: Katja-Maaria Kilponen)

Moni järjestö on muuttuvassa maailmassa pohdintojen edessä. Mistä tulevaisuuden vapaaehtoiset? Kun aktiiviporukka vanhenee tai väsyy, kun uudet vapaaehtoiset eivät halua entiseen tapaan sitoutua tai kun vanhat toimintamuodot eivät kiinnosta, tarvitaan tuoreita ideoita. Kun työtön vapaaehtoinen saa pelätä työttömyysturvan menetystä tai kun vapaaehtoistoimijoiden harteille ollaan siirtämässä lakisääteisiä vastuita, on pyrittävä oman työn ohella vaikuttamaan myös päättäjiin.

Laura Lares Woimistamo OY:stä vieraili huhtikuussa opinnoissamme puhumassa johtamisesta. Yksi mieleen jääneistä asioista liittyi ”muutoksen arkipsykologiaan”. Ihmiset reagoivat muutokseen yleensä siten, että 15 % suhtautuu positiivisesti, 35 % suhtautuu epäröiden, vaikkakin on avoin muutokselle, 35%  suhtautuu negatiivisesti tai epäluuloisesti ja 15%  suhtautuu erittäin negatiivisesti. Kun tähän lisätään, että 70 % muutoshankkeista epäonnistuu, mutta toisaalta 20 %:n mukaan saaminen riittää muutoksen läpimenoon, niin vapaaehtoistoiminnan koordinaattorin keskeinen haaste on nostettu pöydälle.

Saimme Lauralta muutoksen käsittelyyn tukun hyviä neuvoja, joista tässä kolme:

•      Ole ihminen: anna tilaa myös tunteille

•      Ole johtaja: vaadi, vastuuta ja valvo

•      Ole sinnikäs, kestä muutosvastarinta, auta näkemään muutoksen yli

Vapaaehtoistoiminnan maailmassa on lisäksi otettava huomioon yksi tärkeä seikka. Vapaaehtoinen on – vapaaehtoinen. Muutos on joskus hitaampaa kuin toivoisi, joten kärsivällisyys on arvossaan.

Juha Iso-Aho

Kirjoittaja on lehtorina Humanistisen ammattikorkeakoulun Vapaaehtoistyön johtamisen erikoistumisopinnoissa