VAPAAEHTOISJOHTAMISEN ARKEA: Hankkeiden rippeillä

Tarvitseeko hankkeen olla innovatiivinen? Mitä jos vanhassa onkin vara parempi?

Olen saanut keväästä asti nauttia siitä vallattomasta, ideoita pursuavasta ja lopen uuvuttavastakin ajasta eli hankkeen alusta. Tiedättehän sen tunteen, kun aamulla melkein juoksee töihin kun palo on niin kova. 

Benchmarkkaaminen ja tutustuminen toisiin kentän toimijoihin on ollut lähes armotonta. Erilaisiin hakukoneisiin on syötetty hakusanoja, minkä seurauksena on luettu asiasta sekä asian vierestä. Tietoa etsiessään huomaa kuitenkin pian tyrmistyksekseenkin, että hyvin samanlaisilla tavoitteilla on käynnissä tai on jo päättynyt lukuisa määrä muita hankkeita. 

Miten he sen tekivät? Miten tämä hanke eroaa muista vai eroaako?

Haluan kuulla kaiken ja toistaa sen hyvän, mitä toiset ovat jo upeissa hankkeissaan kehittäneet. En usko että olen tuottamassa mitään innovatiivista, mutta kokoamalla palikat uudenlaisen järjestykseen voi taas tehdä jotain oivalluksia.

Mutta miten päästä käsiksi siihen mielettömään tietotaitoon, mitä vapaaehtoistoiminnan nyt jo kuopatuissa hankkeissa on kertynyt?

Ei tietysti mitenkään, sitä on yksinkertaisesti liikaa. Olisiko kuitenkin mahdollista tuottaa entistä parempia dokumentointeja hankkeista? Enkä nyt tarkoita niitä kansioita, mitä joskus tehtiin, vaan jotain helpompaa, nopeampaa ja kattavampaa.

Toivon että kun joku intoa pursuava tuore projektityöntekijä sattuu joskus tämän hankkeen rippeille saa hän niistä jotakin irti. Ja näin hyvä kiertää.

Nyt kuitenkin tekemään!

Saara Teinilä

Kirjoittaja opiskelee Humanistisen ammattikorkeakoulun Vapaaehtoistyön johtamisen erikoistumisopinnoissa ja toimii projektityöntekijänä Helsingin Diakonissalaitoksen Seniori-Vamos hankkeessa.