Vapaaehtoistyö alkoi avautumaan minulle aikoinaan ihan
sattumalta törmätessäni erään luontojärjestön ilmoitukseen, johon päätin
tarttua. Sitä ennen en juurikaan tullut ajatelleeksi, miten laaja
järjestökenttä Suomessa toimii ja mitä kaikkea järjestöjen kautta voi tehdä.
Nyt kun vapaaehtoistyön kautta olen päätynyt palkkatöihin järjestöön, olen
enemmissä määrin miettinyt järjestöjen ja sitä kautta vapaaehtoistyön
tunnettuutta Suomessa. Mieleeni onkin tullut väistämättä ajatus, että
järjestöjen luvatussa maassamme taidetaan lopulta tietää melko vähän
järjestöjen tekemästä työstä.
Toisinaan pienet, epätieteelliset "tuttavapiiri-tutkimukset"
paljastavat hyvin sen, millaisena jokin asia näyttäytyy ihmisten ajatuksissa.
Kaikkien tuttavapiiristä löytyy varmasti tyyppejä, jotka ovat lapsuuden
harrastuksen tai nuorena syttyneen palon kautta löytäneet tiensä järjestöön jo
varhain. Näille ihmisille ei järjestöjen olemassa oloa tarvitse perustella,
mutta jokaisen tuttavapiirin kuuluu varmasti myös iso joukko niitä ihmisiä,
jotka eivät ole tutustuneet järjestömaailmaan ja vapaaehtoistyöhön elämänsä
aikana ollenkaan. Mielenkiintoista on, että tämän joukon suusta olen itse
kuullut useammin kuin kerran, että järjestötoiminta on puuhastelua. On se
varmasti sitäkin, mutta minusta on silti mielenkiintoista että
järjestötoiminta, jonka voisi tällä hetkellä sanovan jopa ottavan
yhteiskunnassa päävastuun heikommista huolehtimisesta sekä luonnon hyvinvoinnin
puolustamisesta, saattaa näyttäytyä ihmisten ajatuksissa puuhasteluna.
Vaikka yleisesti on tiedossa, että perinteinen
järjestötoiminta ei enää houkuttele ihmisiä ja että uusia toimintamalleja tarvitaan,
olisiko silti pyrkimys järjestötyön tunnettuuden lisäämiseen tarpeellinen
ensiapu toimijapulaan? Jos järjestöjen tekemä arvokas työ ei näy eikä kuulu
tarpeeksi ulospäin, saattaa vapaaehtoiseksikin hankkiutuminen vaatia liikaa
yksittäisen ihmisen omaa aktiivisuutta. Jäin esimerkiksi miettimään
opiskeluaikojani ja sitä kautta saamaani työelämävalmennusta. Opiskeluaikana
hankitun työkokemuksen tärkeydestä puhuttiin paljon, mutta vapaaehtoistoiminnan
hyödyistä ei puhuttu kummassakaan opiskelemassani korkeakoulussa juuri mitään
vaihtoehtona esimerkiksi sille, että opiskelija on jäänyt ilman kesätöitä.
Uskon, että etenkin vaikeasti työllistävillä aloilla vapaaehtoistyön merkitystä
työn saantiin ei voi liiaksi korostaa. Lisäksi silmiini on osunut kirjoituksia
siitä, miten erityisesti nuoret kokevat omien vaikutusmahdollisuuksien olevan
toisinaan heikot yhteiskunnallisissa asioissa. Moni ei varmasti tiedä tai tule
ajatelleeksi, miten paljon he voisivat vaikuttaa järjestöjen kautta esimerkiksi
oman kotikuntansa asioihin, kuten lähimetsän suojeluun tai lähimmäisen
auttamiseen.
Uskon siis, että järjestökentällä on paljonkin käyttämätöntä
potentiaalia, kun panoksia vaan laitetaan enemmän viestintään ja
yritysmaailmasta tuttuun brändin rakentamiseen. Vielä kun "vanhan
liiton" järjestötoimijat ottavat avoimin mielen vastaan uuden polven
villit ideat, on meillä järjestökentällä mahdollisuus vaikka mihin.
Heidi Salonen
Kirjoittaja
opiskelee Humanistisen ammattikorkeakoulun Vapaaehtoistyön johtamisen
erikoistumisopinnoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti