VAPAAEHTOISJOHTAMISEN ARKEA: Vapaaehtoistyön tunnettuus

Vapaaehtoistyö alkoi avautumaan minulle aikoinaan ihan sattumalta törmätessäni erään luontojärjestön ilmoitukseen, johon päätin tarttua. Sitä ennen en juurikaan tullut ajatelleeksi, miten laaja järjestökenttä Suomessa toimii ja mitä kaikkea järjestöjen kautta voi tehdä. Nyt kun vapaaehtoistyön kautta olen päätynyt palkkatöihin järjestöön, olen enemmissä määrin miettinyt järjestöjen ja sitä kautta vapaaehtoistyön tunnettuutta Suomessa. Mieleeni onkin tullut väistämättä ajatus, että järjestöjen luvatussa maassamme taidetaan lopulta tietää melko vähän järjestöjen tekemästä työstä.

Toisinaan pienet, epätieteelliset "tuttavapiiri-tutkimukset" paljastavat hyvin sen, millaisena jokin asia näyttäytyy ihmisten ajatuksissa. Kaikkien tuttavapiiristä löytyy varmasti tyyppejä, jotka ovat lapsuuden harrastuksen tai nuorena syttyneen palon kautta löytäneet tiensä järjestöön jo varhain. Näille ihmisille ei järjestöjen olemassa oloa tarvitse perustella, mutta jokaisen tuttavapiirin kuuluu varmasti myös iso joukko niitä ihmisiä, jotka eivät ole tutustuneet järjestömaailmaan ja vapaaehtoistyöhön elämänsä aikana ollenkaan. Mielenkiintoista on, että tämän joukon suusta olen itse kuullut useammin kuin kerran, että järjestötoiminta on puuhastelua. On se varmasti sitäkin, mutta minusta on silti mielenkiintoista että järjestötoiminta, jonka voisi tällä hetkellä sanovan jopa ottavan yhteiskunnassa päävastuun heikommista huolehtimisesta sekä luonnon hyvinvoinnin puolustamisesta, saattaa näyttäytyä ihmisten ajatuksissa puuhasteluna.

Vaikka yleisesti on tiedossa, että perinteinen järjestötoiminta ei enää houkuttele ihmisiä ja että uusia toimintamalleja tarvitaan, olisiko silti pyrkimys järjestötyön tunnettuuden lisäämiseen tarpeellinen ensiapu toimijapulaan? Jos järjestöjen tekemä arvokas työ ei näy eikä kuulu tarpeeksi ulospäin, saattaa vapaaehtoiseksikin hankkiutuminen vaatia liikaa yksittäisen ihmisen omaa aktiivisuutta. Jäin esimerkiksi miettimään opiskeluaikojani ja sitä kautta saamaani työelämävalmennusta. Opiskeluaikana hankitun työkokemuksen tärkeydestä puhuttiin paljon, mutta vapaaehtoistoiminnan hyödyistä ei puhuttu kummassakaan opiskelemassani korkeakoulussa juuri mitään vaihtoehtona esimerkiksi sille, että opiskelija on jäänyt ilman kesätöitä. Uskon, että etenkin vaikeasti työllistävillä aloilla vapaaehtoistyön merkitystä työn saantiin ei voi liiaksi korostaa. Lisäksi silmiini on osunut kirjoituksia siitä, miten erityisesti nuoret kokevat omien vaikutusmahdollisuuksien olevan toisinaan heikot yhteiskunnallisissa asioissa. Moni ei varmasti tiedä tai tule ajatelleeksi, miten paljon he voisivat vaikuttaa järjestöjen kautta esimerkiksi oman kotikuntansa asioihin, kuten lähimetsän suojeluun tai lähimmäisen auttamiseen.

Uskon siis, että järjestökentällä on paljonkin käyttämätöntä potentiaalia, kun panoksia vaan laitetaan enemmän viestintään ja yritysmaailmasta tuttuun brändin rakentamiseen. Vielä kun "vanhan liiton" järjestötoimijat ottavat avoimin mielen vastaan uuden polven villit ideat, on meillä järjestökentällä mahdollisuus vaikka mihin.

Heidi Salonen

Kirjoittaja opiskelee Humanistisen ammattikorkeakoulun Vapaaehtoistyön johtamisen erikoistumisopinnoissa.