Voiko vapaaehtoisuus kääntyä taakaksi?
Työssä uupumisesta puhutaan ja kirjoitetaan paljon. Aihe on ajankohtainen, päivittäin saa lukea uusista irtisanomisista ja yt-neuvotteluista. Väen väheneminen tarkoittaa usein jäljellejääneiden työkuorman kasvamista ja työuupumus lisääntyy.
Millainen tilanne on sitten vapaaehtoistyössä? Monessa yhdistyksessä toimijat alkavat olla ikääntyneitä ja yhdistysten on usein vaikea löytää uusia toimijoita. Ihmiset eivät halua sitoutua toimintaan liikaa ja he pelkäävät että toiminta rasittaa. Ihmiset haluavat kyllä auttaa, mutta aika on kortilla. Homma yhdistyksissä kaatuu myös valitettavan usein aina samojen niskaan ja uupumuksen vaara on oikeasti olemassa.
Useimmille vapaaehtoisena toimiminen on harrastus, jota tehdään työn ohessa. Se on usein irtautumista arjen velvoitteista. Parhaimmillaan vapaaehtoistyö vapauttaa työstressistä. Hyvin motivoitunut ja toimintaan sitoutunut vapaaehtoinen saattaa kuitenkin vaarantaa jaksamisensa aivan huomaamattaan. Vapaaehtoistyö saattaa muuttua väsyttäväksi ja velvoittavaksi asiaksi, jota tehdään pakon edessä vaikka väkisin. Ihmiset ovat erilaisia ja kun toinen osaa ottaa asiat rennommin, niin toinen ei ehkä osaa sanoa EI, vaikka joskus haluaisikin. Olen itse toiminut vuosia vapaaehtoisena hyvinkin erilaisissa yhdistyksissä ja tehtävissä. Ja tunnustan että aina ei olisi jaksanut. Mutta "tunnollisena" toimijana olen lähtenyt. SPR:n ystäväpalvelussa toimiessani iäkäs ystäväni kerran tavatessamme kyyneleet silmissä kertoi, kuinka hän oli koko viikon odottanut vain tuota tapaamistamme. Voiko silloin olla edes lähtemättä, vaikka ei jaksaisikaan?
Vapaaehtoiset ovat yhdistyksille kullanarvoisia ja heistä kannattaa pitää hyvää huolta. Jos vapaaehtoinen ei viihdy työssä, miksi hän siihen jäisi? Enää ei sitouduta vapaaehtoistoimintaan samalla tavalla kuin ennen eikä vapaaehtoisuuteen voi pakottaa. Vastuu vapaaehtoisista on mielestäni ennen kaikkea järjestön johdolla, joka voi huomioida toimijoitaan monin tavoin. Yksi tapa palkita ja sitouttaa vapaaehtoisia ovat koulutus- ja virkistystilaisuudet. Myös työnohjaus, vertaistuki ja keskustelut muiden toimijoiden kanssa ovat tärkeitä asioita. Niiden parasta antia ovat juuri omien kokemusten jakaminen sekä toisilta saatu tuki.
Mitä muuta olisi tehtävissä? Ihmiset ovat erilaisia ja kaipaavat erilaista tukea. Voisiko työelämästä tuttua tehtäväkiertoa kenties käyttää myös yhdistyksissä? Uudet tehtävät voisivat tarjota mielekkäitä uusia haasteita. Tehtäviä voitaisiin sopia myös määräaikaisiksi. Se olisi ehkä tämän päivän vapaaehtoistoiminnan trendinkin mukaista. Yhdistykset voisivat myös verkostoitua ja tehdä yhteistyötä muiden yhdistysten kanssa. Olisiko mahdollista ostaa yhdessä esimerkiksi sihteeripalvelut joltain taholta? Vapaaehtoistoiminta on muuttumassa ja monet ovat kyllä valmiita omien intressiensä mukaiseen konkreettiseen toimintaan, mutta yhdistyksen "perinteinen" hallinnollinen puoli ei aina kiinnosta. Helsingin Sanomat kirjoitti 26. lokakuuta mielenkiintoisen artikkelin pop-upina tehtävästä vapaaehtoistyöstä. Keväällä 2013 alkunsa saaneen yhteisön ydinajatus on järjestää vapaaehtoistyötempauksia tai välittämisen keikkoja, kuten he itse tapahtumia kutsuvat. Loistava ajatus minun mielestäni!
Vapaaehtoisia pitää palkita kun he uhraavat aikaansa ja osaamistaan yhdistyksen hyväksi. Joskus pelkkä "Kiitos, teet upeaa työtä" antaa taas uutta puhtia jaksamiseen. Kannattaa määrätietoisesti pyrkiä siihen, että työn kuormitus ei nousisi liian suureksi kenellekään. Vapaaehtoistoiminta on parhaimmillaan itsessään erittäin palkitsevaa ja antaessaan myös saa. Vapaaehtoistoiminta tukee ihmisen yleistä hyvinvointia. Se luo mahdollisuuksia mielekkääseen tekemiseen ja yhteenkuuluvaisuuden tunteeseen. Toiminta imaisee mukaansa. Ja kun toiminta on mielekästä, niin sitä jaksaa hyvin tehdä.
Parasta olisi, että vapaaehtoistoiminta voisi elää toimijan elämässä mukana. Sitoutuminen on helpompaa jos voisi olla mukana toiminnassa omilla ehdoillaan, oman elämäntilanteen mukaan.
Irene Purtilo
Kirjoittaja opiskelee parhaillaan vapaaehtoistoiminnan johtamista Humanistisen ammattikorkeakoulun avoimessa ammattikorkeakoulussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti