maanantai 23. marraskuuta 2015

Vapaaehtoisuus on timanttia toimintaa


Vapaaehtoinen – vertainen – ystävä

Miten määritellä vapaaehtoisuus tai vapaaehtoistoiminta? Kuka määrittelyn tekee; vapaaehtoinen itse vai organisaation edustaja? Kuten me, Lilinkotisäätiön vapaaehtoistoiminnan työryhmän jäsenet, olemme välillä jopa kiihkeästi pyrkineet määrittelemään vapaaehtoistoiminnan luonnetta ja tehtäväkenttää. Vapaaehtoisen roolia palvelutaloissamme on määritelty vapaaehtoistoiminnan ja tehtävien näkökulmasta.

Olemme hakeneet vapaehtoisia keskustelukavereiksi, seuraksi, pelaamaan ja liikkumaan – muutamia tehtäviä mainitakseni. Taustalla on kuitenkin koko ajan kysymys siitä, kuka on aidosti kiinnostunut asukkaidemme arjesta ja toimimisesta heidän kanssaan. Kuka on halukas tuomaan tuulahduksen ympäröivästä yhteisöstä taloihimme tai viemään asukkaitamme ympäröivään maailmaan? Ympäröivällä maailmalla tarkoitan mm. palvelutalojen lähiympäristöä, Helsingin kulttuuritarjontaa, lähikuntien retkeilypolkuja.

Vapaaehtoistoiminta säätiössämme on hyvin organisoitu ja rakenteet ovat kunnossa - kiitos hyvän työryhmän ja uudesta innostuvan mielen! Vapaaehtoisia toimijoita on melkein joka talossa, päivätoiminnassa enemmänkin. Rakenteet luovat pohjan ja perustan toiminnalle. Säännöt, sopimukset ja toiminnan reunaehdot on hyvä olla mietittyinä, kun vain muistaa, etteivät ne saa jäykistää toimintaa.

Asiaa tutkailtuani muutamien vuosien ajan olen päätynyt siihen, että voimme organisaationa tehdä tehtävälistauksia ja -kuvauksia sekä kuulla vapaaehtoisen vahvuuksista ja mielenkiinnon kohteista toiminnalleen. Samalla pyrimme saamaan näiden kahden, toiveiden ja osaamisen/vahvuuksien välille yhteyden. Tärkein meinaa kuitenkin unohtua. Mitä meidän yksittäinen asukas toivoo vapaaehtoistoimijalta ja suhteelta hänen kanssaan? Toive ja suhde ovat aina henkilökohtaisia. Kuten on myös vapaaehtoistoimijan tekemiselleen antama merkitys. Vapaaehtoistoiminnan merkityksen itselleen määrittää vapaaehtoinen itse.

Lopuksi haluan vielä kertoa, mitä kuulin männä viikolla. Meillä yhdessä palvelutalossa toimiva vapaaehtoinen määrittelee toimintaansa seuraavasti: ”Minulla on lukuisia ystäviä ympäri Helsinkiä.” Ja näitä ystäviään hän käy aika ajoin tapaamassa; kaappaa kainaloon ja vie kävelylle, soittaa viulua ystävän kanssa, tuokion verran.

Vapaaehtoiset, vertaiset, ystävät olette lämpimästi tervetulleita yhteisöihimme!

Anu Rautelin

palvelutalon johtaja, Viertokoti

Kirjoittaja opiskelee Humanistisen ammattikorkeakoulun avoimessa ammattikorkeakoulussa vapaaehtoistoiminnan johtamista

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti