tiistai 18. kesäkuuta 2013

VAPAAEHTOISJOHTAMISEN ARKEA: Uusi vapaaehtoistoiminta haastaa byrokratian


Vapaaehtoistoiminta, vapaaehtoistyö, talkootoiminta, kansalaistoiminta, joukkoistaminen, osallistuminen, yhdistystoiminta, järjestöyhteistyö…

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Loppujen lopuksi pohjimmiltaan kyse on yhdestä ja samasta asiasta eri muodoissaan: ihmisten halusta tehdä merkittäviä asioita jonkin heille tärkeän asian hyväksi, vapaaehtoisesti ja vastikkeetta, ryhmänä tai yksin. 


Jotkut ovat mukana ‘aatteen palosta’, toisia motivoi tarve kuulua ryhmään. Jotkut motivoituvat tarpeesta myötäelää ja samaistua. Myös onnistuminen motivoi: Me teimme sen! Vapaaehtoistoiminnasta saa palkkioita – hyödyllisiä taitoja tai ihmisten verkostoja. Myös tapa, tottumus ja uskollisuus pitävät kiinni toiminnassa.

Kansalaistoiminta myös muuttuu. Uusi kansalais- ja vapaaehtoistoiminta on monimuotoista, absoluuttista totuutta sen muodosta ei ole. Varsinkin sähköinen maailma on mullistanut pienten ihmisryhmien mahdollisuudet vaikuttaa, osallistua ja ryhmittyä sekä saada ajatuksilleen kannatusta. Hyvä esimerkki tästä ovat olleet Lähi-idän kansannousut, jotka ovat osoittaneet sosiaalisen media voiman välittää tietoa ja saada ihmiset liikkeelle. Suomessa herkullinen pop-up Ravintolapäivä  ja Siivouspäivä  ovat mainioita esimerkkejä vastaavasta ilmiöstä. 


Nopeat, lyhytaikaiset, pienen porukan synnyttämät ja sosiaalisen median kautta kannatusta keräävät ideat pakottavat julkisen sektorin toimijat miettimään, miten mahdollistaa näitä lyhytaikaisia tempauksia? Helsingin kaupunki on joutunut tarkistamaan järjestyssääntöjään  ja linjaamaan käytäntöjään pitkän keskustelun jälkeen. Myös valtiovalta joutuu pohtimaan, pysyykö lainsäädäntömme mukana tässä muutoksen maailmassa? Esimerkiksi sanapari tavanomainen vapaaehtoistoiminta, johon työttömyysturvalaissa  viitataan, on historiaa. 


Uusi vapaaehtois- ja kansalaistoiminta haastaa byrokratian. Haasteeseen vastaaminen kannattaa ja hyvä alku on Eduskunnan vapaaehtoistoiminnan tukiryhmän jättämä vapaaehtoistyön lainsäädännön keskustelualoite eduskunnan puhemiehelle. Vastapalveluksena haasteeseen vastaamisesta kansalaisten aktiivisuus tuottaa yhdessä tekemisen kautta sellaista hyvinvointia, jota rahalla ei voi ostaa eikä yksikään yritys pystyisi tuottamaan. 
 

Eveliina Nygren

Kirjoittaja opiskelee Humanistisen ammattikorkeakoulun Vapaaehtoistyön johtamisen erikoistumisopinnoissa ja johtaa vapaaehtoistoiminnan kehittämistä Metsähallituksen luontopalveluissa.

2 kommenttia:

  1. Aiheellinen kirjoitus. Byrokratiasta ja kahlitsemisen haastamisesta (ja sen vaikeudesta, kenties) viimeisin näyte on aikapankkien torppaaminen: http://yle.fi/uutiset/verottaja_aikoo_puuttua_aikapankkien_toimintaan/6692800

    VastaaPoista
  2. Tässä on hyvin kudottu yhteen erilaisten motivaatioiden ja uusien osallistumismuotojen väliä. Uudet vapaaehtoistoiminnan muodot vaativat uudenlaista osaamista. Taipuuko sata vuotta sitten muotoutunut järjestörakenne siihen? Vai täydentävätkö nämä muodot vain sitä? Vapaaehtoisjohtamisessa suunta näyttää olevan enemmän professionalismiin päin, jos katsoo vaikkapa brittejä: http://www.volunteermanagers.org.uk/

    Vapaaehtoisjohtajien lisäksi voisi olla muutakin tukea, kuten talkooenkeleitä, jotka tukevat ja mahdollistavat vapaaehtoishankkeita. Tanja Aitamurto ja Riku Siivonen hahmottelivat
    tätä hyvin: http://www.karreinen.org/2012/05/ominvoimincom-talkooenkelit-tukemaan.html

    VastaaPoista