VAPAAEHTOISJOHTAMISEN ARKEA: Entä jos, jonakin päivänä Opetushallitukselta kävisi käsky, että…

Tutustuimme vapaaehtoistoiminnan johtamisopinnoissa tulevaisuusajatteluun ja harjoittelimme työpajoissa tulevaisuustyöskentelyä.

Tehtävänantona oli siirtyä reilun kymmenen vuoden päähän vuoteen 2025, jolloin vapaaehtoistyön kentällä kaikki toimii lähes ihanteellisesti. Ja mitä onkaan tapahtunut?

Vuonna 2015 alkoi kehittämisprojekti, joka johti muutokseen ja jossa osattiin oikeansuuntaisesti ennakoida tulevaa kehitystä. Ryhmämme oli ideoinut aikanaan tämän projektin. Tässä tulevaisuustyöpajassa tehtävänämme oli visioida, mitä projektissa tehtiin, miksi ja keiden kanssa sekä tuottaa tiivis kirjallinen projektisuunnitelma. Aikaa oli tunnin verran.

Pienoisen alkukankeuden ja turhautuneisuudenpurkausten jälkeen pääsimme vauhtiin.

Visioimassamme projektisuunnitelmassa Ruralia-instituutin tutkimus vapaaehtoistyön kansantaloudellisista  hyödyistä ja hyvinvointihyödyistä oli lyönyt läpi valtamediassa. Vapaaehtoistoimintahanke sai eduskunnan tuen ja presidentti ryhtyi sen suojelijaksi, perustettiin vapaaehtoistoiminnan ministeriö. Opetushallitukselta kävi käsky, että vapaaehtoistoiminnan kasvatus otetaan mukaan opetussuunnitelmien perusteisiin.  

Benchmarkkausta hankkeelle haettiin mm. Islannista, jossa kuulemamme mukaan tämän tapainen systeemi on arkipäivää jo tänä päivänä.  

Suunnitelmassamme kaikki koululaiset pienistä ekaluokkalaisista alkaen tutustuvat vapaaehtoistoimintaan kouluopetuksessa. Varsinainen osallistuminen vapaaehtoistoiminnan tekemiseen tapahtuu – vapaaehtoisesti - kouluajan ulkopuolella, eri tahojen tarjoamien laajojen toimintamahdollisuuksien pohjalta.

Järjestöt ovat ”tuotteistaneet” vapaaehtoistoimintansa siten, että kaikkiin erilaisiin vapaaehtoistoiminnan tehtäviin on laadittu yhteneväisen muotoiset kuvaukset toiminnasta ja sen vaatimustasosta (esim. ikäsuositus, suorituspaikka, kesto, kohderyhmä, tiedolliset ja taidolliset valmiudet). Iän karttuessa vapaaehtoistoiminnan vaativuustaso kasvaa. Peruskoulusta jatketaan kaikille opintoasteille ja työelämään, koko yhteiskunta on mukana asiassa.

Mikä erikoista, meitä oli useampi ryhmä, jotka olimme saaneet tämän saman tehtävänannon.  Kahdessa eri ryhmässä syntyi täysin toisistaan tietämättä tismalleen samanlainen lopputulema; vapaaehtoistoiminnan kasvatus mukana Opetussuunnitelman perusteissa ja presidentti asian suojelijana. Idean saa vapaasti varastaa!

Marjo Aspegren

Kirjoittaja opiskelee Humanistisen ammattikorkeakoulun Vapaaehtoistyön johtamisen erikoistumisopinnoissa.