Kirjoitan
blogia, jossa haluaisin pohtia vapaaehtoistoiminnan johtamisen ydintä.
Mielessäni on kuitenkin paljon enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.
Vapaaehtoistyön
johtaminen on jatkuvan muutoksen sietämistä ja hallintaa. Haastetta johtamiseen
tuovat tulevaisuudessa lisää vapaaehtoisten vaihtuvuus ja hajanaisuus.
Aktiiviset toimijat eivät ole välttämättä enää samoja vuodesta toiseen, ja
heidän määränsä voi vaihdella. Sitoutuminen voi olla lyhytaikaista, ja toimimme
etäällä vapaaehtoisistamme.
Koen
keskusjärjestön työntekijänä, että tässä kohtaa ja tässä ajassa muutos on läsnä
voimakkaasti. Olemme tilanteessa, jossa pienet jäsenyhdistyksemme taistelevat
olemassaolostaan ja voimavaroja toiminnan kehittämiseen on vähän tai ei
lainkaan. Kuitenkin jokainen vapaaehtoinen on tärkeä ja jokaisen yhdistyksen
teot merkittäviä vaikuttavuuden ja vertaistuen näkökulmasta.
Paikallisyhdistyksissämme saattaa myös olla tilanne, jossa osa jäsenistä haluaa
pitää kiinni yhdistyksen nykyisestä toiminnasta. Osa jäsenistä voi kokea, että
toiminta ei enää palvele heidän tarpeitaan tai se ei houkuttele uusia jäseniä
osallistumaan. Tällaisessa tilanteessa edessä on muutos, jota täytyy lähteä
johtamaan.
Miten
keskusjärjestö voi tukea jäsenyhdistyksien vapaaehtoisia muutoksessa?
Tarvitaan
yhteinen käsitys muutoksen tarpeesta ja näkymä siitä, mitä muutoksella
tavoittelemme. Tarvitsemme kumppanuutta ja yhteistyötä. Varaudumme
vastustukseen, mutta emme anna sen lannistaa. Hyväksymme, että kaikki eivät
halua olla mukana muutoksessa ja kutsumme yhteen niitä jotka haluavat kehittää
yhdistyksen toimintaa. Keskitymme siihen, mikä yhdistystoiminnassa on ollut
hyvää ja hyödynnämme myös hiljaista tietoa. Mietimme, mikä on mielestämme
riittävän hyvä lopputulos ja mitkä ovat selviytymiskeinomme? Keskusjärjestön
tehtävä on tiedottaa, kouluttaa ja tarjota verkostoitumismahdollisuuksia
vapaaehtoisille. Sallimme epäonnistumiset matkan varrella ja tarkistamme
tarvittaessa askelmerkkien suuntaa.
Tiedän,
että meillä on jo joukko vapaaehtoisia jotka ovat innostuneita ja sitoutuneita.
Voimme
siis aloittaa!
Hanne Mustonen
Kirjoittaja opiskelee Humanistisen ammattikorkeakoulun Vapaaehtoistyön johtamisen erikoistumisopinnoissa.
Hienosti Hanne otit keskusjärjestön roolin muutoksen tukijana koulutuksessa ja oppimisen mahdollistajana. Sanotaan, että organisaatio tarvitsee kolmenlaista aikaa: aikaa perustehtävän tekemiseen, sosiaaliseen yhdessä olemiseen ja oppimiseen. Usein yhdistyksissä ollaan niin kiinni päivittäisessä toiminnassa, että ajan pysäyttäminen hetkeksi havainnoimaan mitä olemme tehneet ja oppineet, jää tekemättä. Ulkopuolinen ajan pysäyttäjä auttaa. Minuun teki vaikutuksen Roger Greenawayn sivut oppimisen reflektoinnista www.reviewing.co.uk ja tietysti fasilitoitu keskustelu http://flash.lakeheadu.ca/~kbrown/F2250%20Webpages/focused_conversation.html
VastaaPoistaMitä työkaluja teillä on käytetty muutosprosesseissa oppimiseen? Onko kukaan käyttänyt action learning -ryhmiä?