VAPAAEHTOISJOHTAMISEN ARKEA: Festivaalin ydin ja sielu löytyy vapaaehtoisista

Vapaaehtoistoiminta on aina ollut itsestäänselvyys Pori Jazzissa, ja koko toiminta sai alkunsa vapaaehtoisuudesta. Festivaalin ensimmäisinä vuosina melkein kaikki hommat tehtiin vapaaehtoisvoimin. Niistä ajoista on moni asia muuttunut ja ammattilaistunut, mutta festivaalin ydin ja sielu löytyy edelleen vapaaehtoisista toimitsijoista. 

Nykypäivän tekniikan vaateet ja festivaalin suuruus vaativat alan ammattilaisia ja asiantuntemusta, mutta tämän lisäksi tarvitaan monta käsiparia, joilta löytyy tekemisen iloa, intoa, kekseliäisyyttä, todellista halua auttaa ja onnistua, luoda jotain ainutlaatuista, josta Pori Jazz festivaali onkin niin tunnettu. Vapaaehtoistyö festivaalilla on nykyisin monelle myös tärkeä mahdollisuus päästä tekemään omaan tulevaan ammattiin liittyvää harjoittelua. 

Talkootyön rooli on muuttunut ajan kuluessa ja vähän samoin on käynyt työmoraalille. Alkuaikoina tehtiin työtä pelkästään tekemisen riemusta, ei ollut työvuoroja vaan työtä tehtiin niin pitkään kuin sitä riitti. Oman työpäivän päätteeksi mentiin vielä auttamaan muita, jos tarvetta oli. Vähitellen alettiin talkoolaisten hyvinvoinnista huolehtia järjestyneemmin. Kahvin, keksin ja satunnaisen grillimakkaran lisäksi vapaaehtoisille annettiin työvaatteeksi t-paita tai liivi.

Nykyisin vapaaehtoiset saavat hyvät työvaatteet, lämpimän aterian, tarvittaessa majoituksen sekä  passin, jolla pääsee konsertteihin. Harvat venyvät enää pitkiin päiviin tai pyyteettömästi auttamaan toisen tontille. Poikkeuksia toki on! 

Palvelualttius on myös voimissaan. Vaikka oppaamme eivät enää välttämättä ajeluta artisteja omalla autollaan ja vie heitä kotiinsa maistamaan äidin makoisia lihapullia samalla kun pyykkikone pesee artistien matkavaatteita (näin on tapahtunut), on auttaminen ja kekseliäisyys edelleen tarpeen kaikissa tehtävissä. Monta hauskaa legendaarista juttua niin tietyn tukkalakan, juoman kuin boakäärmeiden metsästyksestä tai riittävän leveän sohvan rahtaamisesta hotelliin sängyn tilalle pyörii muistoissa.

30.11.1989 perustettiin Jazzin Toimitsijayhdistys ry auttamaan ja tukemaan Pori Jazzia toimitsijoiden rekrytoinnissa, koulutuksessa ja yhteydenpidossa. Toimitsijayhdistys kerää myös festivaalilla palautetta vapaaehtoisilta. Yllätys, yllätys samat asiat nousevat miltei aina tärkeimmiksi; talkooruoka ja työvaatteet. Oikea koko ja väri on ikuinen puheenaihe, joka sekä riemastuttaa että vihastuttaa. Jos yhtenä vuonna loppuu XL:n takit ja kokovalikoimaa muutetaan sen mukaisesti, niin seuraavana vuonna loppuu taas S:n takit ja XL -kokoa jää varastoon. Ikuinen arvoitus, koska koot vaihtelevat ja ihmiset ja muoti vaihtuvat.

Palautteista on viimeaikoina noussut myös esille oikeudenmukaisuus ja ylpeys hyvin tehdystä työstä. Vapaaehtoiset itse peräänkuuluttavat vaatimusta, että ihan kaikki heistä osallistuvat Pori Jazzin järjestämiin koulutuksiin. Isoon joukkoon mahtuu aina myös niitä, jotka plokkaavat päältä parhaat vuorot tai kieltäytyvät tietyistä vuoroista ja lintsaavat koulutuksista.

Omassa työssäni vapaaehtoisten koordinoijana minulla on ollut ilo oppia tuntemaan monia, hienoja henkilöitä. Useat heistä ovat olleet mukana jo vuosia, jopa vuosikymmeniä ja aina vaan intoa riittää. Vapaaehtoisuuden kautta festivaalistamme on muodostunut monelle perinne, joka on jo melkein yhtä itsestäänselvyys kuin juhannuksen ja joulun vietto. Festivaalilla tavataan ystäviä, ”sukulaissieluja”, joita moni tapaa vain kerran vuodessa. Yhteisöllisyys ja tekemisen meininki, ilo ja halu auttaa sekä olla mukana vuosittain  tekemässä jotain ainutlaatuista, se on se joka yhdistää meidän jazzheimon. Olen ylpeä vapaaehtoisistamme! 

Elina Yrjölä

Kirjoittaja opiskelee Humanistisen ammattikorkeakoulun Vapaaehtoistyön johtamisen erikoistumisopinnoissa.