VAPAAEHTOISJOHTAMISEN ARKEA: ”Mahtava juttu syntyy silloin, kun kaikilla sen tekijöillä on siihen yhteinen intohimo”

Edelliset sanat kuvaavat mielestäni hienosti vapaaehtoistoiminnan perusideaa, yhteiseen hiileen puhaltamista, välittämistä, itsensä likoon laittamista, lähimmäisen kohtaamista ja monta muuta tässä mainitsematonta tärkeää asiaa.

”Antaessaan saa” on vanha viisaus, joka pätee tänäkin päivänä vapaaehtoistoiminnan suurella saralla ja uskonkin, että se on yksi suurimmista houkuttimista monien vapaaehtoisten kohdalla heidän lähtiessään mukaan toimintaan. Jollekin se saaminen voi olla hyvä mieli, toiselle taas jokin pieni aineellinen hyödyke, eikä varmaankaan sovi unohtaa yhteisöllisyyden kokemista, kuulumista johonkin joukkoon. Kaikilla näillä asioilla on oma tärkeä ja varmasti myös syvällinen merkityksensä yhteiskuntamme hyvinvointia tarkasteltaessa.

Mutta ennen kuin vapaaehtoistoiminnasta innostunut henkilö pääsee toteuttamaan ”kutsumustaan”, on täytynyt tapahtua taka-alalla jo monenlaisia valmistelevia asioita, jotta vapaaehtoistoiminta tuottaisi hyötyä ja iloa kaikille osapuolille.

On tarvittu yhdistyksen organisaatio, innostunut joukko tai vaikkapa vain yksi henkilö, jolla on ollut ”näky” jostakin suuremmasta, paremmasta toiminnasta tai tapahtumasta. On tarvittu myös rohkeutta ja sitkeyttä lähteä kehittämään toimintaa vapaaehtoistoimijoiden tuoman mahdollisuuden avulla.

Esimerkiksi vanhusten parissa tehdyssä työssä työnjohto on joutunut puntaroimaan asiaa monelta kannalta palkatessaan vapaaehtoisohjaajan: mikä puntarissa painaa eniten, vapaaehtoistoiminnan mukanaan tuoma vanhusten hyvinvointi ja viihtyvyys vai taloudellinen rasitus?

Myös yhteisö, jossa vapaaehtoistoimintaa aloitetaan, luo omat haasteensa toiminnan alkuvaiheessa.

Oma työni vapaaehtoiskoordinaattorina vanhusten palvelukodissa on antanut hyvän mahdollisuuden päästä aitiopaikalta seuraamaan sekä olemaan mukana vapaaehtoistoiminnan aloittamisessa ja toiminnan juurruttamisessa pysyväksi osaksi kotimme arkea. Sitoutuneiden vapaaehtoistemme ansiosta asukkaidemme elämä on muuttunut sisällöltään virikkeellisemmäksi ja varmasti myös mielekkäämmäksi.

Henkilökunta on lähtenyt hienosti mukaan toimintaan kannustaen ja kiittäen vapaaehtoisiamme heidän avustaan ja ajastaan, jonka he antavat asukkaillemme ja koko työyhteisöllemme.

Väittäisin, että vapaaehtoistoiminnalla on yksi tärkeä osa arvomaailmamme muokkaajana. Sen vaikutuspiirissä olevat henkilöt löytävät elämäänsä asioita, joita rahalla ei voi ostaa. Parhaimmillaan se muokkaa ajattelutapaamme huomaamatta epäitsekkäämmäksi ja lähimmäiset huomioonottavammaksi parantaen niin omaa kuin muidenkin elämänlaatua.

Mittarina tästä voisi toimia vaikkapa lämmin hymy vapaaehtoistoimijan kasvoilla, joka voi saajalleen olla auringon pilkistys pilven takaa synkkänäkin päivänä.

On aika kohottaa vapaaehtoistoiminnan profiilia, herätellä nuorisomme kiinnostusta ja arvostusta vapaaehtoistoimintaa kohtaan, samalla luoden mahdollisuus toiminnan jatkuvuudelle myös uusien sukupolvien kohdalla.

Eija Peräkylä

Kirjoittaja opiskelee Humanistisen ammattikorkeakoulun Vapaaehtoistyön johtamisen erkoistumisopinnoissa.