Edelliset sanat kuvaavat
mielestäni hienosti vapaaehtoistoiminnan perusideaa, yhteiseen hiileen
puhaltamista, välittämistä, itsensä likoon laittamista, lähimmäisen kohtaamista
ja monta muuta tässä mainitsematonta tärkeää asiaa.
”Antaessaan saa” on vanha
viisaus, joka pätee tänäkin päivänä vapaaehtoistoiminnan suurella saralla ja
uskonkin, että se on yksi suurimmista houkuttimista monien vapaaehtoisten
kohdalla heidän lähtiessään mukaan toimintaan. Jollekin se saaminen voi olla
hyvä mieli, toiselle taas jokin pieni aineellinen hyödyke, eikä varmaankaan
sovi unohtaa yhteisöllisyyden kokemista, kuulumista johonkin joukkoon. Kaikilla
näillä asioilla on oma tärkeä ja varmasti myös syvällinen merkityksensä yhteiskuntamme
hyvinvointia tarkasteltaessa.
Mutta ennen kuin
vapaaehtoistoiminnasta innostunut henkilö pääsee toteuttamaan ”kutsumustaan”, on täytynyt tapahtua taka-alalla jo monenlaisia valmistelevia
asioita, jotta vapaaehtoistoiminta tuottaisi hyötyä ja iloa kaikille
osapuolille.
On tarvittu yhdistyksen organisaatio,
innostunut joukko tai vaikkapa vain yksi henkilö, jolla on ollut ”näky”
jostakin suuremmasta, paremmasta toiminnasta tai tapahtumasta. On tarvittu myös
rohkeutta ja sitkeyttä lähteä kehittämään toimintaa vapaaehtoistoimijoiden
tuoman mahdollisuuden avulla.
Esimerkiksi vanhusten
parissa tehdyssä työssä työnjohto on joutunut puntaroimaan asiaa monelta
kannalta palkatessaan vapaaehtoisohjaajan: mikä puntarissa painaa eniten,
vapaaehtoistoiminnan mukanaan tuoma vanhusten hyvinvointi ja viihtyvyys vai
taloudellinen rasitus?
Myös yhteisö, jossa vapaaehtoistoimintaa
aloitetaan, luo omat haasteensa toiminnan alkuvaiheessa.
Oma työni
vapaaehtoiskoordinaattorina vanhusten palvelukodissa on antanut hyvän
mahdollisuuden päästä aitiopaikalta seuraamaan sekä olemaan mukana vapaaehtoistoiminnan
aloittamisessa ja toiminnan juurruttamisessa pysyväksi osaksi kotimme arkea. Sitoutuneiden
vapaaehtoistemme ansiosta asukkaidemme elämä on muuttunut sisällöltään
virikkeellisemmäksi ja varmasti myös mielekkäämmäksi.
Henkilökunta on lähtenyt
hienosti mukaan toimintaan kannustaen ja kiittäen vapaaehtoisiamme heidän
avustaan ja ajastaan, jonka he antavat asukkaillemme ja koko työyhteisöllemme.
Väittäisin, että
vapaaehtoistoiminnalla on yksi tärkeä osa arvomaailmamme muokkaajana. Sen
vaikutuspiirissä olevat henkilöt löytävät elämäänsä asioita, joita rahalla ei
voi ostaa. Parhaimmillaan se muokkaa ajattelutapaamme huomaamatta epäitsekkäämmäksi
ja lähimmäiset huomioonottavammaksi parantaen niin omaa kuin muidenkin
elämänlaatua.
Mittarina tästä voisi toimia
vaikkapa lämmin hymy vapaaehtoistoimijan kasvoilla, joka voi saajalleen olla
auringon pilkistys pilven takaa synkkänäkin päivänä.
On aika kohottaa
vapaaehtoistoiminnan profiilia, herätellä nuorisomme kiinnostusta ja arvostusta
vapaaehtoistoimintaa kohtaan, samalla luoden mahdollisuus toiminnan jatkuvuudelle
myös uusien sukupolvien kohdalla.
Eija Peräkylä
Kirjoittaja opiskelee
Humanistisen ammattikorkeakoulun Vapaaehtoistyön johtamisen
erkoistumisopinnoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti