Vapaaehtoistoiminta tarvitsee edunvalvojaa

Kansalaisareena on ainoa suomalainen kaikkien vapaaehtoistoimintaa organisoivien tahojen ja yksittäisten vapaaehtoisten keskitetty edunvalvoja, toteaa HelsinkiMission kansalaistoimen johtaja, tutkijatohtori Henrietta Grönlund.

Suomalaisille järjestöille ja yhdistyksille on ominaista edunvalvontatyyppinen toiminta. Erilaisten elämäntilanteiden yhdistämille ihmisille on omanlaisia yhdistyksiä, joissa vertaistukea, kokemuksia, tietoja ja taitoja voidaan jakaa, ja jonka avulla ja kautta voidaan vaikuttaa esimerkiksi poliittiseen päätöksentekoon ja ylipäätään monenlaisiin tuota ihmisryhmää koskeviin asioihin. Potilasjärjestöt voivat ajaa lääkkeiden kela-korvauksia tai sairauksien tutkimustoimintaa, vammaisjärjestöt esteettömyyttä tai oikeutta avustajaan, yksinhuoltajien järjestö juuri näiden perheiden elämään liittyviä asioita. Ja niin edelleen.

Näistä järjestöistä ja yhdistyksistä suurin osa toimii pääosin tai pitkälti vapaaehtoisvoimin. Vapaaehtoistoiminta on yhdistystoiminnan ja laajemminkin suomalaisen yhteiskunnan korvaamaton voimavara. Se mahdollistaa vapaaehtoisten ja vertaisten tuen ja avun toisille ihmisille ja yhteisille asioille, se tarjoaa merkityksellisiä tehtäviä meistä jokaiselle, lisää ihmisten välistä luottamusta ja välittämisen eetosta koko kansakunnassa. Mutta kuka valvoo vapaaehtoistoiminnan ja vapaaehtoisten etua?

Vapaaehtoistoimintaa organisoivat tahot kohtaavat monenlaisia verotukseen, oikeuksiin ja velvollisuuksiin liittyviä haasteita. Vapaaehtoistoiminnalla ei ole hallituksessa omaa ministeriä eikä järjestöillä toiminnan organisoinnille useinkaan pysyvää rahoitusta. Suomessa ei tarjota juurikaan koulutusta nuorille, jotka haluaisivat työllistyä palkkatöihin vapaaehtoisjärjestöihin. Lapset ja nuoret eivät saa vapaaehtoistoiminnasta useinkaan tietoa koulussa tai oppilaitoksessaan. Listaa voisi jatkaa.

Myös vapaaehtoiset kohtaavat tehtävissään epäkohtia. Sosiaali- ja terveyssektorilla vapaaehtoisten vastuulle voidaan yrittää antaa tehtäviä, jotka kuuluisivat hoitohenkilökunnalle. Myös muualla vastuuta tai tehtäviä voi saada liikaa tai liian vähän. Aina vapaaehtoinen ei saa riittävää tukea tehtäväänsä ja uupuu tehtävätaakan alla. Joskus vapaaehtoiseksi on kohtuuttoman vaikeaa päästä, vapaaehtoisen osaamista ei osata valjastaa oikealla tavalla käyttöön tai tehtävät ovatkin jotain aivan muuta kuin vapaaehtoinen olisi halunnut tehdä. Jälleen epäkohtien listaa voisi jatkaa.

Näihin asioihin vaikuttamiseen ja puuttumiseen ei ole viranomaistahoa. Ei ole valtakunnallista vapaaehtoisasiainvaltuutettua tai virastoa, jonne voisi ottaa yhteyttä missä tahansa vapaaehtoistoimintaan liittyvässä asiassa. Isoilla valtakunnallisilla järjestöillä ja yksittäisillä muilla järjestötahoilla ja toimijoilla kuten esimerkiksi opintokeskuksilla on toki usein osaamista ja resursseja tehdä tätä vapaaehtoistoiminnan edunvalvonta- ja vaikuttamistyötä. Myös erilaiset työryhmät ja neuvottelukunnat niitä pohtivat poliittisen päätöksenteon osana. Ja sitten on Kansalaisareena

Kansalaisareenan keskeisimpiä tehtäviä on minun näkökulmastani nimenomaan tämä koko vapaaehtoistoiminnan kentän, yksittäisten järjestöjen ja yksittäisten vapaaehtoistenkin asian ajaminen, epäkohtiin puuttuminen ja vaikuttaminen, jotta vapaaehtoiset ja tämä korvaamattoman arvokas toiminnan kenttä voisivat mahdollisimman hyvin. Kaksi esimerkkiä: Joitain vuosia sitten huomattiin, miten huonosti vapaaehtoistoiminta osataan huomioida poliittisessa päätöksenteossa. Kansalaisareena alkoi lobata asiaa, ja lopulta perustettiin eduskuntaan vapaaehtoistoiminnan tukiryhmä, jossa on kansanedustajia kaikista puolueista. Kansalaisareena tekee ryhmän kanssa tiivistä yhteistyötä, ja yhdessä ne ovat puuttuneet mm. työttömien oikeuteen osallistua vapaaehtoistoimintaan, kun asiaan liittyvää lakia on työ- ja elinkeinotoimistoissa tulkittu eri tavoin jopa vapaaehtoistoimintaa estäen. 

Toinen esimerkki liittyy suomalaisen vapaaehtoistoiminnan kentän pirstaleisuuteen. Kukin järjestö toimii pitkälti omissa oloissaan tai vain samalla kentällä toimivien järjestöjen kanssa. Useimmilla on verrattain vähän resurssia mihinkään muuhun kuin välttämättömään ja siksikin usein tehdään päällekkäistä, kun verkostoitumiseen ja vaikkapa tiedonhakuun ei ole aikaa. Kenelläkään ei ole käsitystä kokonaisuudesta. Kansalaisareena tukee vapaaehtoistoimintaa työkseen organisoivien Valikko-verkostojen toimintaa, järjestää eri toimijoiden yhteisiä tapahtumia, pitää aktiivisesti yhteyttä kansainvälisiin verkostoihin ja monta muuta asiaa, jotta jokaisen vapaaehtoistoimintaa organisoivan tahon ei tarvitse tehdä tätä itse.

Monissa muissa maissa on kansallisia vapaaehtoistoiminnan keskuksia, joissa näitä ja monia muita asioita tehdään pysyvällä rahoituksella keskitetysti. Kansalaisareenalla ei ole vastaavia resursseja, mutta sen tehtävä on sama ja toiminta kuitenkin huimaavan laajaa. Tällaisena kaikkien vapaaehtoistoimintaa organisoivien tahojen ja yksittäisten vapaaehtoisten keskitettynä edunvalvojana Kansalaisareena on Suomessa ainoa taho. Vapaaehtoistoiminnalle asetetaan muuttuvassa yhteiskunnassamme tällä hetkellä paljon odotuksia, jotka tulevaisuudessa tuskin vähenevät. Se ei ole lähtökohtaisesti lainkaan huono asia, mutta sisältää myös monenlaisia haasteita liittyen vaikkapa julkisen sektorin avun ja vapaaehtoistoiminnan suhteisiin, toiminnan arvopohjaan ja sen aitoon vapaaehtoisuuteen. Kansalaisareenan rooli ei näissä keskusteluissa muutu ainakaan vähemmän tärkeäksi.

Henrietta Grönlund

Kirjoittaja on Kansalaisareenan hallituksen jäsen, HelsinkiMission kansalaistoiminnan johtaja ja vapaaehtoistoimintaa laajasti tutkinut tutkijatohtori Helsingin yliopistossa

Naururyppyjä

"Meillä kaikilla vapaaehtoisilla on sama tavoite: jakaa kokemuksemme ja taitomme muiden hyödyksi", kirjoittaa Kansalaisareenan vapaaehtoinen Meri.

Sateisina päivinä on hankala löytää ilonaihetta mistään. Yritän silti pitää elämänfilosofiani mielessä. Olen nimittäin varma, että elämäni tarkoitus on jakaa iloa ympäriinsä: saada toiset hymyilemään, kun itseäkin hymyilyttää.

Ja kun minulla on huono päivä, tulee joku varmasti vastavuoroisesti piristämään.

Jokaisella on joskus niin surun kuin myös ilon hetkiä. Vaikeina aikoina läheisen tuki on tärkeämpää kuin aavistaakaan. Yksin ei kannata jäädä murehtimaan vaan jakaa murheet luotettavien ihmisten 

kanssa.

Vertaistukea löytyy varmasti, kun osaa vain etsiä. Kaikki paha ei tipu vain sinun niskaasi.

Miten sitten voisi piristää itseään?

Aloita uusi harrastus - minulla ainakin oli hauskaa yrittäessäni zumbaa muiden kokeneempien joukossa. Vielä hauskempaa oli nauraa aloittelijaystävieni kanssa omille taidoille.

Vielä tärkeämpi neuvo: yritä löytää jotain positiivista joka päivästä - se voi olla esimerkiksi hyvä sää, kyllähän auringonpaiste saa aina hyvälle tuulelle.

Vapaaehtoistyötä monin eri tavoin tehneenä, olen huomannut, että auttaminen on saanut minut aina hyvälle tuulelle. Jokaiselle löytyy oma tapansa toimia vapaaehtoisena, joku tykkää toimia konkreettisesti esimerkiksi messuesittelijänä, toinen on hyvä tekemään nettisivuja ja auttaa jakamaan tietoa sitä kautta.

Jokainen kuitenkin saa vapaaehtoisuudesta jotain itselleen: kokemuksia, hyvän mielen ja jopa uusia ystäviä. Meillä kaikilla vapaaehtoisilla on sama tavoite: jakaa kokemuksemme ja taitomme muiden hyödyksi.   

Voisin tiivistää hyvän elämän ohjeen näihin kolmeen sanaan: naura, nauti, elä!

Meri, Kansalaisareenan vapaaehtoinen

Ajatuksia yrittäjyydestä ja työnteosta tulevaisuuden näkökulmasta – ja miten vapaaehtoistyö liittyy siihen

Etätyöt, yrittäjyys, kahvinkeittäjärobotit… Millaisena tulevaisuuden työelämä näyttäytyy meille? Sitä emme voi vielä tietää, mutta voimme spekuloida tulevaa. 

Kun industrialismi eli teollistuminen alkoi Euroopassa 1700-luvulla, muuttui työelämä rajusti. Koneet korvasivat ihmisen ja työnteko helpottui, mutta samalla työn määrä väheni. Nykyään puhutaan paljon tietoyhteiskunnasta ja kuinka tietotekniikka helpottaa työelämää.

Tietotekniikalla tulee varmasti olemaan yhä suurempi merkitys tulevaisuuden työelämässä. Moderni yhteiskunta on riippuvainen yhteydenpitoa helpottavasta viestintätekniikasta. Ja yhteydenpito on tärkeää työelämässä, sillä kansainvälistyminen alkaa olla väistämättä lähes jokaiselle yritykselle ajankohtaista.

Yhteiskunta tukee pk-yrityksiä ja yrittäjyyttä esimerkiksi starttirahojen avulla. Yhteiskunnalle on tärkeää saada uusia yrittäjiä, sillä julkisen sektorin resurssit eivät riitä kaikkien palvelujen tuottamiseen. Siksi julkisten palveluiden yksityistäminen on jo nykypäivää ja jatkossakin se tulee vain lisääntymään. 

Mikä sitten on vapaaehtoistyön asema tulevaisuudessa? 

Kolmannen sektorin merkitys tulee tulevaisuudessa lisääntymään ja siinä samassa vapaaehtoistyönkin. Koska resurssit eivät riitä kaikkien palveluiden tuottamiseen, on vapaaehtoistyön tultava viimeistään tässä vaiheessa enemmän esiin. 

Onkin tärkeää, että uusia vapaaehtoisia saadaan koko ajan lisää. Niinhän se menee, että mitä toiselle teet, sen itsellesi saat. Jokainen on varmasti saanut apua jossain elämänvaiheessa kolmannen sektorin järjestöiltä. 

Ryhtymällä vapaaehtoiseksi ei menetä mitään. Vaikka aikakin olisi kortilla, ei vapaaehtoisena toimiminen tarkoita kokopäivätyötä. Sitä voi tehdä sen verran kuin ehtii. Allekirjoittanut itse toimii monissa järjestöissä: joissakin aktiivisesti, joissakin vähemmän aktiivisesti. 

Toimin esimerkiksi Planilla verkkoaktivistina - kuten Kansalaisareenassakin. Käännän kummilasten kirjoittamia kirjeitä englannista suomeksi ja toisinpäin oman aikani mukaan. Ei ole mitään tiettyä määrää, minkä verran pitäisi saada kirjeitä kuukaudessa käännettyä vaan teen sitä niin paljon kuin suinkin ehdin.

Uskon, että vapaaehtoistyön merkitys kasvaa huomattavasti tulevaisuudessa ja jokainen voi osaltaan vaikuttaa siihen, millaisena tulevaisuus meille näyttäytyy.

 Meri, Kansalaisareenan vapaaehtoinen