Vapaaehtoisuus on timanttia toimintaa

Vapaaehtoistoiminta nuorten kanssa voittaa television katselun

Suoritin sosionomiopintoihini kuuluvan ammatillisten työmenetelmien harjoittelun Aseman Lapset ry:n pitämässä Walkers-kahvilassa talvella 2014–2015. Se oli ensimmäinen kerta, kun tapasin kansalaisjärjestölle vapaaehtoistyötä tekeviä ihmisiä.

Walkers-kahvila pyörii osin vapaaehtoisten työpanoksella. Kahvilassa työnjako vapaaehtoistyöntekijöiden ja toisaalta nuorisotyöhön koulutettujen, työsuhteessa olevien ammattilaisten välillä on suunniteltu siten, että vapaaehtoistyöntekijöiden vastuulla on yleensä kahvilan pyörittämiseen liittyvät käytännön tehtävät: myynti, astioiden blokkaaminen, myytävien pullien haku läheisestä kahvilasta jne. He myös kohtaavat nuoria ja juttelevat heidän kanssaan kadulla partioidessa sekä kahvilassa työskennellessään. Jos he havaitsevat nuoren tilanteessa jotain joka kiinnittää heidän huomionsa erityisesti, heidän tulee kertoa havainnoistaan työsuhteessa oleville ammattilaisille.

Aseman Lasten sekä Nuorisoasiainkeskuksen palkkalistoilla olevan henkilöstön tehtäviä puolestaan ovat töiden suunnittelu, päätösten tekeminen, Walkers-bussin toiminta, yhteydenpito nuoria lähellä oleviin tahoihin (koulu, vanhemmat, läheinen Kampin kauppakeskus, toisinaan sosiaalityöntekijä, joissain tapauksissa poliisiviranomainen yms.) sekä sellainen nuorten asioiden tarkempi selvittely, joka edellyttää alan koulutusta sekä osaamista.

Partioidessamme kadulla erään kahvilassa vapaaehtoisena työskentelevän noin viisikymppisen herrasmiehen kanssa minulla oli aikaa jututtaa häntä. Tiedustelin häneltä, mikä saa leipätyökseen myyntityötä jo vuosia tehneen aikuisen miehen käyttämään vapaa-aikaansa siihen, että myy nuorille kahvia ja pullaa, jututtaa heitä ja on kiinnostunut heidän kuulumisistaan sekä loppuillasta siivoaa kenkien mukana sisään kulkeutuvaa sohjoa. Mies ei osannut sitä suoralta kädeltä sanoa, mutta sellaisen tiedon sain hänen ajan mittaan tiputtelemistaan pohdiskelevista lauseistaan irti, että on kiva olla nuorten kanssa tekemisissä. On mukavampi jututtaa nuoria milloin mihinkin asiaan liittyen - paljon mukavampaa kuin istua kotosalla katselemassa televisiota. Ajan mittaan päädyin itsekin samasta syystä suorittamaan Aseman Lapset ry:n A-tason vapaaehtoisperehdytyskoulutuksen, joka mahdollistaa vapaaehtoisena työskentelyn mm. Walkers-kahvilassa.

Lentävän lausahduksen mukaan Suomi on yhdistysten luvattu maa. Kansalais- ja järjestötoiminta ovat suomalaisen kansalaisyhteiskunnan keskiössä ja vapaaehtoistyö liittyy olennaiselta osin kansalais- ja järjestötoimintaan. Kyynisempi sielu saattaa ihmetellä sitä miksi ihmeessä kukaan haluaa tehdä mitään vapaaehtoisesti, ilman rahana maksettavaa korvausta. Syitä on varmasti niin monia kuin on vapaaehtoistyötä tekeviä ihmisiäkin, mutta varmasti moni vapaaehtoistyöntekijä saa toiminnasta sisältöä elämäänsä. Kotona istuminen tuppaa ajan mittaan käymään tylsäksi ja tekee mieli käyttää aikaansa jonkin itselle tärkeän asian edistämiseen ja toimia yhdessä toisten ihmisten kanssa.

Harmi, etten opiskelu- ja työkiireiden vuoksi päässyt käymään vapaaehtoisena Walkers-kahvilassa kuin parina iltana. Vanhempi herrasmies oli oikeassa: on kiva olla tekemisissä tämän ajan nuorten kanssa, jututtaa heitä, kurkistaa heidän maailmaansa, verrata tämän ajan nuoruutta omiin kokemuksiin nuorena olemisesta.

Täytyypä mennä taas pian uudestaan sinne tarkastamaan mitä sinne kuuluu, vapaaehtoistyöntekijän ominaisuudessa! 

Tuomas Leppäniemi

Kirjoittaja opiskelee Humanistisen ammattikorkeakoulun avoimessa ammattikorkeakoulussa vapaaehtoistoiminnan johtamista

Vapaaehtoisuus on timanttia toimintaa

Vapaaehtoinen – vertainen – ystävä

Miten määritellä vapaaehtoisuus tai vapaaehtoistoiminta? Kuka määrittelyn tekee; vapaaehtoinen itse vai organisaation edustaja? Kuten me, Lilinkotisäätiön vapaaehtoistoiminnan työryhmän jäsenet, olemme välillä jopa kiihkeästi pyrkineet määrittelemään vapaaehtoistoiminnan luonnetta ja tehtäväkenttää. Vapaaehtoisen roolia palvelutaloissamme on määritelty vapaaehtoistoiminnan ja tehtävien näkökulmasta.

Olemme hakeneet vapaehtoisia keskustelukavereiksi, seuraksi, pelaamaan ja liikkumaan – muutamia tehtäviä mainitakseni. Taustalla on kuitenkin koko ajan kysymys siitä, kuka on aidosti kiinnostunut asukkaidemme arjesta ja toimimisesta heidän kanssaan. Kuka on halukas tuomaan tuulahduksen ympäröivästä yhteisöstä taloihimme tai viemään asukkaitamme ympäröivään maailmaan? Ympäröivällä maailmalla tarkoitan mm. palvelutalojen lähiympäristöä, Helsingin kulttuuritarjontaa, lähikuntien retkeilypolkuja.

Vapaaehtoistoiminta säätiössämme on hyvin organisoitu ja rakenteet ovat kunnossa - kiitos hyvän työryhmän ja uudesta innostuvan mielen! Vapaaehtoisia toimijoita on melkein joka talossa, päivätoiminnassa enemmänkin. Rakenteet luovat pohjan ja perustan toiminnalle. Säännöt, sopimukset ja toiminnan reunaehdot on hyvä olla mietittyinä, kun vain muistaa, etteivät ne saa jäykistää toimintaa.

Asiaa tutkailtuani muutamien vuosien ajan olen päätynyt siihen, että voimme organisaationa tehdä tehtävälistauksia ja -kuvauksia sekä kuulla vapaaehtoisen vahvuuksista ja mielenkiinnon kohteista toiminnalleen. Samalla pyrimme saamaan näiden kahden, toiveiden ja osaamisen/vahvuuksien välille yhteyden. Tärkein meinaa kuitenkin unohtua. Mitä meidän yksittäinen asukas toivoo vapaaehtoistoimijalta ja suhteelta hänen kanssaan? Toive ja suhde ovat aina henkilökohtaisia. Kuten on myös vapaaehtoistoimijan tekemiselleen antama merkitys. Vapaaehtoistoiminnan merkityksen itselleen määrittää vapaaehtoinen itse.

Lopuksi haluan vielä kertoa, mitä kuulin männä viikolla. Meillä yhdessä palvelutalossa toimiva vapaaehtoinen määrittelee toimintaansa seuraavasti: ”Minulla on lukuisia ystäviä ympäri Helsinkiä.” Ja näitä ystäviään hän käy aika ajoin tapaamassa; kaappaa kainaloon ja vie kävelylle, soittaa viulua ystävän kanssa, tuokion verran.

Vapaaehtoiset, vertaiset, ystävät olette lämpimästi tervetulleita yhteisöihimme!

Anu Rautelin

palvelutalon johtaja, Viertokoti

Kirjoittaja opiskelee Humanistisen ammattikorkeakoulun avoimessa ammattikorkeakoulussa vapaaehtoistoiminnan johtamista

Vapaa kansalaistoiminta kukoistaa – mihin enää tarvitaan järjestöjä?

Kuva: Johanna Lumijärvi

Vapaaehtoistoiminta ja sen organisoituminen ovat jo vuosia olleet muutoksessa. Internet ja sosiaalinen media ovat haastaneet ja haastavat perinteistä järjestötoimintaa ja monipuolistavat ihmisten osallistumista ja vaikuttamista dramaattisella tavalla. Kuka tahansa voi organisoida vaatekeräyksen, talkootempauksen tai viestinnällisen kampanjan koska tahansa vaikka kotisohvaltaan käsin. Tarvitaanko järjestöjä enää organisoimaan vapaaehtoistoimintaa? 

Kiinnostavaa kyllä, samaan aikaan kun vapaa kansalaistoiminta ja esimerkiksi sosiaalisessa mediassa organisoidut tempaukset yleistyvät, myös ammattimainen vapaaehtoistoiminnan organisointi yleistyy. Suomessa ei ole koskaan ollut yhtä paljon ihmisiä, jotka työkseen organisoivat vapaaehtoistoimintaa. He rekrytoivat, kouluttavat, ohjaavat ja tukevat vapaaehtoisia ja näiden tekemää työtä ja/tai tuottavat mahdollisuuksia vapaaehtoisten suunnittelemalle toiminnalle, tempauksille tai vertaistuelle järjestöissä, julkisella sektorilla ja uskonnollisten yhteisöjen toiminnassa.

Ammattimainen vapaaehtoistoiminnan organisointi ja vapaa kansalaistoiminta kasvavat siis rinta rinnan. Eri toiminnan organisoitumisen muodot eivät suljekaan toisiaan pois vaan pikemminkin osallistumismahdollisuuksien kasvu ja monipuolistuminen on kasvattanut vapaaehtoisen osallistumisen näkyvyyttä ja kiinnostavuutta kokonaisuudessaan.

Todellisuus ei tietenkään ole myöskään niin mustavalkoinen kuin edellä esitän. Vapaa kansalaistoiminta voi olla sitoutunutta, hyvinkin ammattimaista ja organisoitua ja organisaation taas hetkellistä, spontaania ja sosiaalisen median avulla toteutuvaa. Molempi parempi!

Hyvä esimerkki erilaisten osallistumisen tapojen rinnakkaiselosta on käsillä oleva turvapaikanhakijatilanne. On yleisesti tunnustettu asia, että tulijoita ei olisi pystytty ottamaan näinkään hyvin vastaan ilman kansalaisten vapaaehtoista osallistumista. Ja tämä vapaaehtoinen osallistuminen on kanavoitunut sekä kentän kokeneiden järjestöjen kuten Suomen Punaisen Ristin, Pelastakaa Lapset ry:n kautta että itseohjautuvien kansalaisverkostojen kuten Refugee Hospitality Clubin ja yksittäisten kansalaisten aktiivisena toimintana. Ytimessä olivat ja ovat tietysti yksittäiset kansalaiset jotka eri tavoin aktivoituivat ilmoittautumaan vapaaehtoisiksi, järjestämään vaatekeräyksiä, välittämään tietoa ja niin edelleen. Toisaalta tuhansien ihmisten auttamishalun kanavoinnissa on hyödyllistä turvautua kokeneiden järjestöjen valmiisiin prosesseihin toiminnan organisoinnissa. Monin kohdin vapaa kansalaistoiminta ja pitkään toimineet organisaatiot ovat myös kohdanneet ja tuoneet tarvittavia aineksia tilanteeseen, toisiaan täydentäen.

Kansalaisareenan, HelsinkiMission ja kirkkohallituksen keväällä 2015 teettämän tutkimuksen tulokset kuvastavat vapaaehtoistoiminnan tämänhetkistä tilannetta Suomessa hyvin. Tutkimukseen osallistuneista vapaaehtoisista 53 prosenttia oli tehnyt ensisijaisesti järjestön tai jonkin muun yhteisön organisoimaa vapaaehtoistyötä, 31 prosenttia ensisijaisesti organisoimatonta ja 16 prosenttia sekä että. Puolet vapaaehtoistyöstä (50 %) oli ollut vastaajien ilmoituksen mukaan pitkäkestoista. Lyhytkestoista oli ollut reilu kolmannes (36 %), ja 14 prosenttia ilmoitti molempia olleen yhtä paljon. Organisoimattoman toiminnan osuus on korkea, mutta myös organisoitu on edelleen voimissaan – ja molempia tarvitaan.

Kaikenlaisten toimintamahdollisuuksien tarpeellisuutta alleviivaa se, että yli puolet niistä edellä mainittuun tutkimukseen osallistuneista vastaajista, jotka eivät olleet tehneet vapaaehtoistyötä, haluaisi tulla mukaan jos heitä pyydettäisiin. Positiivisesta kehityksestä huolimatta kaikki auttamisen ja toimimisen halu ei siis vielä kanavoidu konkreettiseksi toiminnaksi. Jotta oikeus ja mahdollisuus yhdessä toimimisen, vaikuttamisen, osallistumisen ja auttamisen iloon toteutuisi kaikkien halukkaiden kohdalla, tarvitaan kaikenlaista kansalais- ja vapaaehtoistoimintaa ja mahdollisimman monenlaisia reittejä sen piiriin.

Yli 70 prosenttia kyselyyn vastanneista on muuten sitä mieltä, että lapsia ja nuoria pitäisi kasvattaa vapaaehtoistyöhön osana koulujärjestelmää. Kasvatustyöllä mahdollisuus auttamisen ja osallistumisen iloon ja oikeuteen voitaisiin taata käytännössä kaikille suomalaisille siinä vaiheessa kun taitoja elämää varten vasta opetellaan.

Lisätietoa Kansalaisareenan, HelsinkiMission ja kirkkohallituksen tutkimuksesta:

http://www.kansalaisareena.fi/Vapaaehtoistyo_Suomessa_2010ja2015.pdf

Henrietta Grönlund, Kansalaisareenan hallituksen jäsen 2010−2015,

Kansalaistoiminnan johtaja (HelsinkiMissio), yliopistotutkija (Helsingin yliopisto)

Vapaaehtoisuus on timanttia toimintaa

Sittenkin yhdessä?

Eteläsuomalainen 55 000 asukkaan kaupunki. Neljä omilla tahoillaan toimivaa retkeily-yhdistystä. Näistä kahdella on tukikohta, latumaja. Toisen maja sijaitsee upeasti joen partaalla, toisen sisämaassa latujen ja polkujen välittömässä läheisyydessä.

Jokainen yhdistys toimii omalla tahollaan suhteellisen aktiivisesti, mutta kukin kaipaa lisää toimivia vapaaehtoisia, ohjaajia ja vetäjiä. Näillä yhdistyksillä on vuodessa kaksi sääntömääräistä kokousta. Tämä tekee yhteensä kahdeksan kokousta, toimintasuunnitelmaa ja vuosikertomusta, talousarviota sekä tilinpäätöstä. Aikalailla siis istumalihaksia vaativia "sisäilyhommia", jotka useimmille ulkoilun parissa toimiville yhdistyksille ovat sitä "pakollista pahaa" yhdistysbyrokratiaa.

Voisiko tätä vähentää? Jos kokouksia olisikin vain kaksi, suunnitelmia ja kertomuksia, arvioita ja päätöksiä ne yhdet. Houkutteleva ajatus. Jäisi enemmän aikaa ulkoilla ja retkeillä. Tehdä sitä mistä kukin eniten nauttii. Sitten keksitään ajatus yhdistymisestä. Kaikin puolin järkevä ja kannatettava idea mutta toisaalta niin vaikea, lähes mahdoton yhtälö.

Mitä pitää ymmärtää ihmisen luonnosta, jotta voisi edes vähän käsittää miksi yhdistysten yhdistyminen on helpommin sanottu kuin tehty?

Yhdistystoiminta on intohimoista hommaa. Monien yhdistysten juuret ulottuvat vuosikymmenten taakse. Yhdistyksen eteen on tehty töitä, nähty vaivaa, annettu tunturikaupalla sitä kalleinta eli omaa aikaa. Onpa ehkä joskus jopa jouduttu puolustamaan yhdistystä. Yhdistyminen toisen yhdistyksen kanssa voi tuntua siltä kuin kaikki mennyt heitettäisiin tunkiolle.

Vaikka yhdistykset olisivat samasta maakunnasta, voi niiden kesken silti vallita historiallisia jännitteitä tai rintamalinjoja. Ihmisen sosioekonominen tausta saattaa vaihdella sen mukaan missä päin kaupunkia hän tai hänen vanhempansa ovat asuneet. Näin yhdistys saattaa tiedostamattaan profiloitua tietynlaisten ihmisten äänitorveksi. Fuusioituminen toisenlaisten, erilaisten kanssa arveluttaa - ehkä jopa pelottaa. 

Vaikka useimpien yhdistysten on vaikea löytää johtokuntiinsa luottamushenkilöitä, on selvästi olemassa myös ilmiö, jossa vanhat toimijat eivät osaa tai ehkä eivät jopa halua luopua tehtävistään. Monet luottamustehtävät kun pitävät sisällään myös vaikuttamismahdollisuuksia, antavat toimijoilleen näkyvyyttä ja toisinaan jopa julkisuuttakin. Yhdistyksen purkaminen, jota yhdistyminen käytännössä usein tarkoittaa, voi johtaa oman luottamustehtävän menettämiseen.

Yhdistysten yhdistyessä voi omaisuuden jako olla myös asia, joka tuntuu haastavalta. Toinen yhdistys on selvästi varakkaampi kuin toinen tai toisella on esimerkiksi tukikohta, jonka menettämistä tai jakamaan joutumista pelätään.

Kun kaikki osapuolet ovat pelkoineen tuntoineen päivineen tulleet kuulluiksi ja ymmärretyiksi, edut ja haitat on perusteellisesti punnittu ja mitattu, olisiko yhdistyminen sittenkin mahdollista, myös käytännössä? Ehkä elämän paradokseista tuttu ajatus; ”saat sen mistä luovut”, voi olla totta myös yhdistysmaailmassa. 

Johanna Yli-Opas

Kirjoittaja opiskelee Humanistisen ammattikorkeakoulun avoimessa ammattikorkeakoulussa vapaaehtoistoiminnan johtamista.

Vapaaehtoisuus on timanttia toimintaa

Taistelen ankeuttajia vastaan

Toimin aktiivisesti yhdistyksessä, koska silloin taistelen Harry Potterin inhokkeja, ankeuttajia vastaan. Niitä, jotka yrittävät viedä kaikilta pois hyvät muistot ja elämänhalun. Kun teen vapaaehtoistyötä asuinalueellani, häädän elämänilon viejät hiiteen. Olipa kyseessä sitten kaupungin virkamies, loputon byrokratia, köyhyys, osattomuus tai rankka arki. Viittaan niille kintaalla. Ja alan tehdä hommia sen eteen, että kotini lähistöllä tapahtuisi hauskoja ja innostavia asioita lapsille ja lapsiperheille - uskonnosta, ihonväristä tai varallisuudesta riippumatta.

Apunani hommassa on Mannerheimin Lastensuojeluliitto. Jos 95-vuotias järjestö olisi henkilö, se olisi sellainen ulkoilmaihminen, Neiti Marplen neuvokkuudella varustettu henkilö, joka hoitaisi omat, naapurin ja kylän lapset. Huolehtisi, että hampaat tulisi pestyä aamuin illoin. Pistäisi lettukestit pystyyn keskiviikkoisin, huvin vuoksi. Päivät hän remuaisi lasten kanssa, illat lukisi heille satuja ja pelaisi pleikkaa. Olisi läsnä. Kuuntelisi lapsia. Eikä kenelläkään olisi kiirettä minnekään. http://www.mll.fi

http://kannelmaki.mll.fi/  

Kuva: Lotta Salonen

Karolina Lamroth  

Kirjoittaja on MLL Kannelmäen paikallisyhdistyksen hallituksen jäsen. Hän opiskelee parhaillaan Humanistisen ammattikorkeakoulun avoimessa amk:ssa vapaaehtoistoiminnan johtamista.

Järki luo tunnetta

Veikkaus, RAY ja Fintoto yhdistyvät. Yhdistymistä kuvataan järkiavioliitoksi ja sitä se onkin. Menestyminen pelien tuottomarkkinoilla edellyttää tuotekehitysten yhdistämistä ja hittipelien aikaansaamista kansainvälisen pelikilpailun kiristyessä kaiken aikaa. Kustannuspuolella on aikaansaatavissa merkittäviä säästöjä päällekkäiskustannuksia poistamalla ja toimintoja tehostamalla, mihin resurssien yhdistäminen antaa paremmat mahdollisuudet. Yhdistymällä rahapelaamisen haittojen torjuntaa voidaan entisestään tehostaa, mikä puoltaa rahapelien järjestämisen yksinoikeuden säilymistä Suomessa uuden yhtiön hoitamana.
 
Voitonjakosuhteiksi on lähtötilanteessa määritetty: Veikkaus 53 %, RAY 43 % ja Fintoto 4 %. Tässä kohtaa järki alkaa nostattaa tunteita pintaan. Pysyvätkö jakosuhteet jatkossa tällaisina, vai korjaako suurin kasvavan potin ja hiipuuko pienimmän potti olemattomiin? Millaiseksi muuttuu avustuspolitiikka ja miten se vaikuttaa avustusten saajiin? Pärjääkö uusi yhtiö paremmin kuin erilliset toimijat yhteensä? 

Aluksi perustetaan integrointiyhtiö ja varsinaisen yhtiön on määrä aloittaa toimintansa ehkä vuoden 2017 alkupuoliskolla. Avustuslinjauksien on sanottu säilyvän nykyisenlaisina vuosina 2016 ja 2017. Se, miten avustusten kokonaispotin tulevaisuudessa käy, määrää voittopuolisesti uuden yhtiön menestys. Nykytilanteessa nettipelien liikevaihdon kasvunopeus ei ole kyennyt paikkaamaan muun pelaamisen liikevaihdon alenemaa taloudellisessa laskusuhdanteessa, mikä on näkynyt esimerkiksi RAY:n liikevaihdon juuttumisena paikoilleen tai alentumisena. On siis tärkeää, että nettipelaamisen alueella uusi yhtiö menestyy edeltäjiään paremmin. On panostettava runsaasti siihen, että uudessa yhtiössä kolme erilaista yrityskulttuuria kyetään onnistuneesti yhdistämään kohtuullisessa ajassa. Toiminnan tehostamisen tarve on ilmeinen, mutta se on tehtävä yhteinen tavoite mielessä oikeudenmukaisesti ja ihmistä arvostaen. 

Uusi yhtiö on entistä parempi instrumentti hyvinvoinnin ja kansanterveyden edistämiseen. Kun Veikkauksen tavoitteena on ollut hyvinvoinnin lisääminen urheilun, liikunnan ja kulttuurin näkökulmasta ja RAY:n sosiaali- ja terveystyön näkökulmasta, erillisten toimijoiden asetelmassa toimijoiden avustusstrategiat ovat olleet siiloutuneita avustuksensaajien kannalta katsottuna. Tämä voidaan jatkossa välttää yhden yhtiön mallissa jakamalla avustusta kokonaisvaltaisemmin avustuskohteille. Mahdollisuudet avustuskohteiden poikkitieteelliseen yhteistyöhön paranevat oleellisesti. Tämä on ollut Kansalaisareenan vilpitön tahto aina, yhdistyksemme korostaessa vapaaehtois- ja vertaistoimintaa yli sektorirajojen.

Sisäasiainministeriössä on alettu lakivalmistelu uuden yhtiön perustamista varten. Siinä poistetaan myös esteitä yhtiön toiminnan tieltä. Saman toivoisi toteutuvan myös vapaaehtois- ja vertaistoiminnan osalta omassa lakivalmistelussaan. Esimerkiksi verotuksen vapaaehtois- ja vertaistoiminnalle asettamien esteiden poistaminen ja muiden juridisaation muodostamien kynnysten madaltaminen olisi merkityksellistä vapaaehtoisuuden lisäkasvulle. Tältäkin osin järki loisi tilaa tunteelle ja uudelle innostukselle!
 
Markku Vaittinen  
Kansalaisareenan hallituksen puheenjohtaja

Vaativaa vapaaehtoistyötä sovittelussa

Laki rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelusta lupaa tietyin edellytyksin rikosten ja riitojen osapuolille puolueettoman, luottamuksellisen ja maksuttoman mahdollisuuden sovittelupalveluun. Sovittelutapaamisessa tapahtunutta rikosta tai riitaa voidaan käsitellä turvallisessa ilmapiirissä ja pyrkiä kaikkia osapuolia tyydyttävään, yhteiseen ratkaisuun. Sovittelutoimistot organisoivat ja koordinoivat sovittelupalvelua. Käytännön sovittelutyön tekevät pääasiassa tehtävään koulutetut vapaaehtoistyöntekijät.

Sovittelutyö on erittäin vaativaa vapaaehtoistyötä. Sovittelijat kohtaavat rikosten uhreja ja tekijöitä. He kohtaavat ihmisiä, joita on tavalla tai toisella loukattu, ja ihmisiä, jotka ovat tahtomattaan tai tahallisesti loukanneet jollain tavalla jotakuta toista. Sovittelijoiden tehtävänä ei ole tutkia rikosta tai ottaa kantaa syyllisyyskysymyksiin. Sovittelijat auttavat osapuolia kohtaamisessa, ohjaavat keskustelua ja varmistavat, että se pysyy asiallisena. Keskustelun sisällöstä vastaavat osapuolet.

Maallikot vertaisauttajina

Erityisyytensä sovittelutyöhön tuo lakisääteisen tehtävän toteuttaminen vapaaehtoistyönä. Sovittelijat ovat maallikoita ja siten osapuolille vertaisia. He eivät ole lainoppineita, vaan tehtävään valittuja ja sovittelutoimiston kouluttamia tavallisia kansalaisia bussinkuljettajista terveydenhoitajiin.

Monilla sovittelun asiakkailla on negatiivisia kokemuksia viranomaisista. Jotkut ovat saaneet huonoa kohtelua, toiset kokevat, ettei heidän asioitaan ole edistetty tarpeeksi. Sovitteluun ohjattu tapaus herättää usein osapuolissa häpeän ja katumuksen tunteita, joista voi olla vaikea kertoa läheisillekin. Loukatun asema on erityisen haavoittuvainen, jos hän ei voi missään käsitellä tapahtunutta. Myös tekijä tarvitsee apua asian käsittelyyn. Sovittelussa korostetaan luottamuksellisuutta ja puolueettomuutta. Sovittelijat ovat vaitiolovelvollisia eikä tapaamisista synny muuta dokumenttia kuin mahdollinen osapuolten välinen sopimus. Tarvittaessa sovittelun osapuolille voidaan järjestää oma, erillinen tapaaminen sovittelijoiden kanssa. Koko sovitteluprosessin ajan asiakkaita voidaan ohjata jatko- ja tukipalveluihin. Maija ja Matti Meikäläisen toteuttamana tällainen palvelu tulee lähelle asiakkaan arkitodellisuutta. Hän voi kokea tulevansa kuulluksi ja ymmärretyksi.

Sovittelu sitouttaa

Sovittelussa osapuolet voivat oleellisesti itse vaikuttaa ratkaisuun ja mahdollisen sovittelusopimuksen sisältöön. Sovintoon, jota on ollut itse rakentamassa, on helppo sitoutua. Sovitteluissa tehtyjen sopimusten toteutumisprosentti hipookin vuodesta toiseen yhdeksääkymmentä. Vapaaehtoissovittelijoiden työpanos sovun synnyttämisessä ja säilyttämisessä on siten kansallisestikin merkittävä.

On huomattava, että sovintoon pääseminen ei vaikuta vain sovittelun osapuolten elämään, vaan myös heidän läheistensä ja muuten heidän kanssaan tekemisissä olevien elämään. Väitän, että onnistuneen sovittelun asiakas - sekä rikoksen uhri että tekijä - on voimaantunut ja vastuunsa kantava. Saavutettu parempi olotila heijastuu väkisinkin asiakkaan ympärille.

Suuri kiitos ja hatunnosto

Sovittelijoille yhteiskunnan hyväntekijöinä – kuten muillekin arvokasta vapaaehtoistyötä tekeville – kuuluu suuri kiitos ja hatunnosto kansalaisaktiivisuudesta ja panoksesta yhteisen hyvän pottiin. Ihmisten hyvinvointiin vaikuttava sovun syntyminen ja sen edistäminen ovat sovittelun arvokkainta antia. Sovittelu säästää yhteiskunnan varoja myös rahallisesti. Tuomioistuinkäsittelyyn verrattuna sovittelu voidaan hoitaa noin kymmenesosan kustannuksilla, jos käräjille ei tarvitse lähteä. Toivon, että tämä noteerataan myös muualla kuin sovittelutoimistoissa.

Tiina Snellman

sovittelunohjaaja, Vantaan sovittelutoimisto

sosionomi (AMK)-diakoni

sosionomi ylempi AMK-opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu

Lisätietoja


https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2005/20051015


https://www.thl.fi/fi/web/paatoksenteko-talous-ja-palvelujarjestelma/lainsaadanto/rikos-ja-riita-asioiden-sovittelu

Liikuta minua -kampanja laittoi ihmisiä liikkeelle osa 2

Liikuta minua -kampanjan tapahtumia järjestettiin tänä vuonna useampana eri päivänä ympäri Suomea. Alla lisää tunnelmia tapahtumista.

Caritas Kipparissa oli 7.5. avoimet ovet klo 16–19. Se on Oulun Linnanmaalle vuoden 2014 lopussa avattu kehitysvammaisten palvelukoti. Ohjelmassa oli muun muassa musiikkiesityksiä sekä tiloihin ja ihmisiin tutustumista. (Kuvia ja tietoja päivitetään tarvittaessa myöhemmin)

 

Koivukylän vanhustenkeskuksessa oli liikunnan riemua. Kuva: Heikki Heikurinen.

Vantaan kaupunki/Vanhus- ja vammaispalvelut järjesti Koivukylän vanhustenkeskuksessa 12.5. liikunnallisen iltapäivän ikäihmisille. Neljättä kertaa järjestettävässä tapahtumassa oli tarjolla mukavaa yhdessäoloa, liikuntaa, musiikkia, tanssia ja kahvit. Paikalla oli vieraskirjan mukaan 170 liikkujaa ja liikkumisessa auttavaa työntekijää tai vapaaehtoista.

Musiikista vastasi Korson Pumppuveikot, kahvit tarjoili Rekolan Martat ja tanssittajina toimivat Tanssintaitajat. Tänä vuonna kokeiltiin myös monelle ikäihmisille jotakin uutta: asahia. Asahia kun pystyy harjoittamaan kuka tahansa, iästä tai fyysisestä kunnosta riippumatta. Lisäksi oli tarjolla muun muassa bocciaa, kehon kuntoon liittyviä mittauksia, tutustumista kuntosaliin, sisäcurlingia ja valokuvasuunnistusta.

– Tapahtumaamme tuki iso määrä yhdistyksiä ja yrityksiä. Näiden panos on meille tärkeä, jotta saamme ikäihmisille mahdollisimman monipuolisen ja onnistuneen tapahtuman, kertoo Liikuta minua -tapahtuman Vantaalle tuonut vapaaehtoistoiminnan ohjaaja Tuija Heikkinen Vantaan vanhusten avopalveluista.
 

Kuva: Heikki Heikurinen.

Tapahtumassa kootuissa palautelapuissa luki muun muassa seuraavia osallistujien kommentteja: "Hienoa nähdä, että tällaisella tapahtumalla voi auttaa ja jakaa hyvää mieltä." (Vastaaja 17 v. ), "Tapahtumia voisi olla useammin." (Vastaaja 77 v.), "Kaikki on mennyt hyvin. Olen virkistynyt, jopa nauranut ääneen! Toivon teille voimia työllenne!" (Vastaaja 88 v.), "Toivoisin samanlaista tulevaisuudessakin." (Vastaaja 68v. ), "Kiitos ihanasta ohjelmasta, aika meni rattoisasti." (Vastaaja 73 v.).

Iloinen ja värikäs kulkue lähdössä Toimelan pihasta.

Tampereen Yhdessä Selviytymisen Tuki YSTI ry:ssä kokoontuu aina tiistaisin ”Tiistaikahvila”, mutta 12.5. teemana oli Liikuta minua -kampanja. Verkon vapaaehtoistoiminnan alla toimivan avoimen, matalan kynnyksen kohtaamispaikan väki (asiakkaat ja vapaaehtoiset) lähti porukalla ulkoilemaan ja kiertämään korttelia värikkäänä Kukan päivän kulkueena, tarkastellen samalla oman asuinalueen ulkoilureittien esteettömyyttä ja turvallisuutta – ajatellen esimerkiksi pyörätuolilla ja rollaattorilla liikkuvia ihmisiä. 

Porukassa oli myös näkövammaisia, joille muun muassa reitin pintamateriaalin selkeys on tärkeää. Osallistujat pukeutuivat Kukan päivän teeman mukaisesti kukkahattuihin ja kirkkaisiin, hassuihin vaatteisiin. Lenkin jälkeen nautittiin yhdessä hyvät kahvit. Seuraavalla viikolla tapaamisesta purettiin huomiot ulkoilureitistä, ja keskusteltiin arjen turvallisuuteen liittyvistä asioista. 

Kulkue kiertämässä korttelia.

Kulkueen tarkoituksena oli tuottaa iloa mahdollisimman monelle vastaantulevalle ja kulkueessa mukana olevalle ihmiselle. Hieman kalseasta säästä huolimatta kulkueeseen osallistui yli 20 vapaaehtoista ja asiakasta Hervannan alueelta. Lenkin aikana kerrattiin aikaisempia tapahtumia ja jaettiin lämpimiä muistoja. Piristävän lenkin jälkeen porukka vielä kokoontui Toimelaan kahvittelemaan ja vaihtamaan kuulumisiaan. Hervannan Sanomat kirjoitti tempauksesta sivulla 9.

Suomi armas synnyinmaa -ulkoilutapahtumassa.

Helsingin Seniorisäätiö järjesti yhteistyössä Helsingin kaupungin Hopeatien palvelutalon ja Pohjois-Haagan palvelukeskuksen kanssa Suomi armas synnyinmaa -ulkoilutapahtuman. Juhlia on vietetty joka vuosi eri teemalla. Tänä vuonna asukkaille sekä muille lähialueen ihmisille tuotiin tervehdys Suomen eri maakunnista, jotta saatiin vastattua monen kaipuuseen omalle kotiseudulleen. Asukkaiden keski-ikä on 86 vuotta. Tapahtumaan tuli osallistujia Antinkodista, Kannelkodista, Pakilakodista, Mariankodista ja Hopeatien palvelutalosta sekä Pohjois-Haagan palvelukeskuksesta.

─ Päivä oli onnistunut, ja pikaisesti laskettuna vapaaehtoisia oli eri tehtävissä ainakin 125 henkeä. Sää hieman söi osallistujamäärää, mutta liikuttaminen toteutui sekä fyysisesti että tunteiden tasolla. Ilman vapaaehtoisten panosta tällaiset tapahtumat eivät onnistuisi, summaa Helsingin Seniorisäätiön vapaaehtoistyön suunnittelija Silva Siponkoski. 

Työntekijätkin ylittivät Siponkosken mukaan monella tapaa itsensä. Vapaaehtoistyöhön oli useampi työntekijä kutsunut omia kavereitaan, vanhempiaan ja muita perheenjäseniä.

─ Tätä tilaisuutta rakennettiin rakkaudella. Hyvä viesti kulki suusta suuhun ja voimme olla todella ylpeitä, että toteutimme yhdessä huikean ulkoilutapahtuman.


Myllypuron monipuolisen palvelukeskuksen sisäpihalla järjestettiin 13.5. Liikuta minua -teemapäivä. (Kuvia ja tekstiä päivitetään tarvittaessa myöhemmin)

Hyvänmielenosoitus Rewell Centerissä.

Vaasan kaupunki/järjestöt järjestivät 13.5. Rewell Centerissä Hyvänmielenosoituksen esteettömyyden edistämiseksi. Tilaisuus järjestettiin yhteistyössä Vaasan Seudun Yhdistysten, Keikka-avun, ikäneuvoston, kulttuurikeskuksen, Rewell Centerin, eläkeyhdistysten vapaaehtoisten, Vaasan suomalaisen seurakunnan ja Vaasan ammattiopiston lähihoitajaopiskelijoiden kanssa.

Idea lähti siitä, kun vammais- ja esteettömyysasiamies sai tietää, että lähes 3 000 rollaattoria on lainassa kaupungin apuvälinekeskuksesta. Niitä ei kuitenkaan siinä määrin näy keskustassa. Tapahtumalla haluttiin houkutella ja rohkaista apuvälineellä liikkujia muiden joukkoon. Tärkeä syy oli myös tuoda esille ympäristön suunnittelijoille, palvelujen tarjoajille ja tapahtuman tuottajille ne erityistarpeet, jotka tulee huomioida, jotta ikääntyvä väestö uskaltaa ja voi liikkua.

Esteettömyydellä usein ajatellaan tarkoitettavan portaiden tilalla olevia luiskia tai hissejä ja että niitä tarvitsevat vain vammaiset henkilöt. Mutta esteettömyyteen liittyy myös mm. kuulemiseen, näkemiseen ja ymmärtämiseen liittyvät asiat, sanoo kaupungin vammais- ja esteettömyysasiamies Tiina Mäki.

Pöydän takana vasemmalla vammais- ja esteettömyysasiamies Tiina Mäki, sosionomi AMK -harjoittelija Heidi Ojala ja KeikkaApu-projektikoordinaattori Marina Sippus.

Esteettömyyttä kehitetään ja parannetaan Vaasassa tiiviissä yhteistyössä eri vammaisjärjestöjen kanssa. Vaasan vammais- ja ikäneuvoston lisäksi Vaasan Seudun Yhdistyksillä on iso rooli tuoda jäsenistönsä tarpeita esille. Vaasan Seudun Yhdistysten Keikka-aputoiminta mahdollistaa vapaaehtoisen henkilön lähtemään yli 65-vuotiaan mukaan asioille tai harrastuksiin.

─ Ikääntyminen tuo tullessaan myös esteettömyystarpeet. Enää ei voida puhua pienen ryhmän erityistarpeista. Esteettömyyttä tarvitsevat joutuvat tarkistamaan ennen osallistumista tai kauppaan menoa, pääseekö ja mahtuuko esimerkiksi kauppaan rollaattorin kanssa, huomioidaanko palvelussa melutaso, heikentynyt kuulo, näkö tai erilaiset allergiat. Esteettömyydestä on meillä jokaisella tarvetta neljäsosa eliniästämme, Mäki jatkaa.

Hyvänmielenosoitus järjestettiin herättämään kauppiaita, kampaamoja, ravintoloita ja muita palvelutuottajia huomioimaan asiakkaiden muuttuvat tarpeet. Joissain kaupungeissa esteettömyyttä on kartoitettu ja toteutettu esteettömyyskilpailuja yksityisille palveluntuottajille. Vaasan vammaisneuvosto on päättänyt aloittaa tällaisen kartoituksen omien tilojensa lisäksi kaupungin keskustassa sijaitsevissa yksityisissä liikkeissä. Yksityisiin palveluntuottajiin ollaan lähemmin yhteydessä viimeistään syksyllä.

Hyvänmielenosoitus järjestettiin yhtä aikaa Kuorofestivaalien avajaisten kanssa. Toimialajohtaja Cristina Knookala toi Kuorofestivaalien avauspuheessaan hienosti esille kulttuuritoimen pyrkimyksen tarjota esteettömiä tilaisuuksia.

Seuraavat esteettömyyttä edistävät tapahtumat ovat 16.–22.5.2015 Pohjanmaan museossa Mental Health Art Week -tapahtuma, syksyllä erityislasten perheille suunnattu tapahtuma Österhankmon leirikeskuksessa 26.9.2015 sekä työelämänpolkuihin liittyvä tilaisuus 21.10.2015. 

Liikutapaikat vallattiin iäkkäiden käyttöön Seinäjoella.

Seinäjoella järjestettiin 13.5. ”Vallataan liikuntapaikat iäkkäiden käyttöön” -tapahtuma. Kyseisen Liikuta minua -tapahtuman järjestivät yhteistyössä KaatumisSeula-hanke, Seinäjoen kaupungin liikuntapalvelut, Seinäjoen Järjestötalo ja Lakeuden Elämysliikunta ry. 

Järjestäjät pelkäsivät kovan sateen haittaavan niin paljon, ettei väki lähtisi liikkeelle. Toisin kuitenkin kävi ja 35 innokasta liikkujaa kokoontui Seinäjoen Kyrkösjärven rannalla sijaitsevalle uudelle Luontotalolle. Luontotalo on yksi osa Seinäjoen laajaa esteetöntä luontoliikuntarakentamista. Luontotalolta ponkaistiin yhteisen alkuverryttelyn jälkeen esteettömälle luontopolulle ja tutustuttiin pian valmistuvaan paljasjalkapolkuun, jossa on hyvä harjoitella esimerkiksi tasapainoa.

─ Luonto oli ihanan raikas ja porukka erittäin innokas ja iloinen. Teimme päivästä onnistuneen, sanoo Huhtalan terveyspalvelukeskuksen hankekoordinaattori Sarika Kivimäki.

Ensi- ja turvakotien liiton luontoretki Seurasaaressa. Kuva: Tiuku Pennola.

Ensi- ja turvakotien liiton Vauvaperhe turvapaikanhakijana -projekti järjesti 13. toukokuuta asiakkailleen luontoretken Seurasaareen. Retkelle saatiin mukaan iso määrä vapaaehtoisia, joilla kaikilla oli iso osuus onnistuneessa päivässä. Perheet saivat apua, tukea ja yksilöllistä huomiota.

Seurasaaren vanhat talot herättivät osallistujissa ihailua ja ihmetystä. Mukana oli monenmaalaisia perheitä ja yksi perhe jopa kolmessa sukupolvessa.

Vapaaehtoiset keksivät hauskoja leikkejä: partiolaisten yhteisleikkejä, jalkapalloilua ja frisbeen heittoa. Leikkien säännöt selitettiin suomeksi, englanniksi ja loput elekielellä kun yhteistä kieltä ei ollut. Yhdessä kokeminen ja tekeminen sujuivat ilman kieltäkin.

─ Grillaaminen yhdessä oli mukavaa puuhaa. Ruokaa riitti ja apukäsiä oli saatavilla paljon. Kalkkunanakit olivat kuuminta hottia. Toivomamme suloinen toukokuun aurinkopäivä ei toteutunut, mutta emme antaneet sateen haitata tapahtumaamme, toteaa Vauvaperhe turvapaikanhakijana -projektin työntekijä Tiuku Pennola.

Osa perheistä oli seuraavana päivänä siirtymässä muualle Suomeen, toiseen vastaanottokeskukseen, ja olivat iloisia, että olivat ehtineet nähdä Helsinkiä hieman enemmän. 

Puistotreffeillä viihdyttiin sateesta huolimatta.

Päijät-Hämeen Vapaaehtoistoiminnan verkosto järjesti 13.5. Lahdessa Puistotreffit. Tarjolla oli puistojumppaa, kukkien istutusta, pihapelejä, muistelukortteja, laatikkopyörällä ajelua, lettuja, taikuri, Hullunkuriset perheet -valokuvaus ja tietysti mahdollisuus tutustua ja ilmoittautua mukaan vapaaehtoistoimintaan. 

Tapahtumassa tehtiin sanomalehdistä bioastioita ja jaettiin tietoa vapaaehtoistoiminnasta. Paikan päällä kävi viitisenkymmentä osallistujaa. Myös läheisen päiväkodin lapset kävivät tapahtumassa istuttamassa kukkien siemeniä.  

Oulun seudulla tapahtui Kukan päivänä. Tyrnävän torilla järjestettiin 13.5. Liikuta minua -tapahtuma. Tarkoituksena oli liikuttaa erityisesti laitoksissa ja hoivakodeissa asuvia vanhuksia. Työntekijöiden ja vapaaehtoisten voimin avustettiin vanhukset Tyrnävän torille, missä järjestettiin yhteistä ohjelmaa. Sen jälkeen lähdettiin kävely-/pyörätuolilenkille ja palattiin torille, missä juotiin kahvit.

Oulun Kangastiellä sijaitsee useita vanhusten asumisyksikköjä. Mäntykodin henkilökunta ja vapaaehtoiset järjestivät 13.5. pihatapahtuman. Tuiran kartanossa ja Tuiran palvelukeskuksessa liikuttiin ja kuntoiltiin läheisessä liikuntapuistossa. Vuolle Setlementti ry:n henkilökunta oli mukana liikuttamassa ja liikkumassa.

Oulun Lyseon IB-linjan oppilaat järjestivät 13.5. pihaliikuntatapahtuman yhdessä erityisammattiopisto Luovin oppilaiden kanssa. Intiön kasarmialueen viihtyisä puistoalue täyttyi pyörätuoliradoista, tanssipisteistä, keihäänheittoradasta ja monista muista liikuntapisteistä. Mukaan IB-lukiolaiset hakivat läheisen Intiön hoivakodin asukkaita. Alueen kansainvälisen päiväkodin lapset oli myös kutsuttu mukaan. 


Tapahtumista on kirjoitettu myös Kalevan blogissa.

(Kuvia päivitetään tarvittaessa myöhemmin)

Ystävätuvan musiikki- ja valojamitteluissa.

Helsingin Kehitysvammatuki 57 ry järjesti 13.5. Ystävätuvalla musiikki- ja valojamittelut, joissa oli improvisoitua jazzmusiikkia, valomaalausta ja kahvittelua. Jamittelussa oli mukana Paise korvassa -bändi.

Tilaisuus onnistui järjestäjien mukaan erinomaisesti. Osallistujia oli yli 40 henkilöä. Ilta alkoi imitaattori Tuomo Heikkilän esityksellä, jossa vilahtelivat tutut julkisuuden henkilöt Andy McCoysta Aira Samuliniin. Paise korvassa -bändin kokeilevaa jazzia sisältäneeseen esitykseen yleisö sai osallistua reaaliaikaisella valomaalauksella (bändin valaistus) ja puolivälissä esitystä yleisölle jaettiin rytmisoittimia, joten kaikki saivat myös olla mukana musiikki-improvisaatiossa. Viereisessä huoneessa pyöri koko illan Markus Lohikosken valotaidetta esittelevä kuvashow. Lopuksi rupateltiin kahvin ja Vekkari-projektin leivontaryhmän valmistamien herkullisten korvapuustien kera.

Tässä Ville Vikmanin kuvaama video tilaisuudesta.

Keski-Uudenmaan Yhdistysverkosto ry järjesti 20.5. Liikuta minua -tapahtuman Järvenpään Rantapuistossa. Maksuton tapahtuma oli suunnattu ikääntyneille, mutta oli avoin kaikille. Tämän vuoden teeman, arjen osallisuuden, kunniaksi tilaisuuden avasi Hyvä kasvaa Järvenpäässä -liike. Ohjelmassa oli yhteislaulua ja -kuntotanssia, tanssi- ja musiikkiesityksiä sekä liikunta- ja terveyspisteitä. Tilaisuuden päätteeksi oli mahdollisuus lähteä opastetulle kulttuurikävelylle Aholaan.

Tapahtumaa olivat järjestämässä Järvenpään kaupunki (ikääntyneiden ja toimintarajoitteisten palvelualue ja vapaa-aika- ja harrastuspalvelut), Keski-Uudenmaan tanssiopisto KETO, Järvenpään Seurakunta, Setlementti Louhela ry, Keski-Uudenmaan Yhdistysverkosto ry. 

Keski-Uusimaa kirjoitti aiheesta jutun.

(Kuvia päivitetään tarvittaessa myöhemmin)