Vapaaehtoisuus on timanttia toimintaa

Vapaaehtoiset mukana kehittämässä – tavoitteena kiireetön kohtaaminen  

Vapaaehtoistoiminnan kenttä muuttuu ja samalla muuttuu myös vapaaehtoisen rooli. Vapaaehtoiset ovat entistä aktiivisemmin mukana kehittämässä vapaaehtoistoiminnan muotoja ja tapoja toimia muuttuvassa yhteiskunnassa. Tästä hyvänä esimerkkinä mainittakoon Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä (HUS) toimivat vapaaehtoiset, jotka ovat olleet mukana kehittämässä erikoissairaanhoidon vapaaehtoistoimintaa alusta asti.  

HUS on asettanut vapaaehtoistoiminnan tavoitteiksi ilon, tuen ja toivon antamisen potilaalle, potilaan omahoidon ja sopeutumisen tukemisen, mahdollisuuden kiireettömään kohtaamiseen ja sen, että vapaaehtoistoiminnan avulla vapautetaan hoitajien aikaa hoitotyöhön.  

HUS on aloittanut organisoidun vapaaehtoistoiminnan maaliskuussa 2013 pilotilla Rintarauhaskirurgian yksikössä. Pilotin aikana vapaaehtoiset koulutetut vertaistukijat kohtasivat rintasyöpään sairastuneita potilaita ja heidän läheisiään sairaalan osastolla. Onnistuneen pilotin jälkeen vapaaehtoistoiminta on kasvanut niin vapaaehtoistehtävien, paikkojen kuin vapaaehtoisten määränkin suhteen.  

Vapaaehtoistoimintaa koordinoi Vertaisresepti-hankkeen vapaaehtoistoiminnan koordinaattori. Toimintaa seurataan, tilastoidaan ja siitä raportoidaan systemaattisesti vuosittain yhteistyötahoille ja rahoittajille. Vapaaehtoistoimintaa rahoittavat HUS ja Vertaisresepti-hankkeen osalta Raha-automaattiyhdistys. Vuonna 2015 vapaaehtoisilla oli eri tehtävissä yhteensä 6830 kohtaamista potilaiden ja heidän läheistensä kanssa ja tehtyjä vapaaehtoistunteja oli yhteensä 1818. Vapaaehtoisista 70 % tulee potilasjärjestöjen kautta ja potilasjärjestöt ovatkin tärkeitä yhteistyökumppaneita toiminnan toteutumisessa.  

Espoon Järjestöjen Yhteisö EJY ry:n Vertaisresepti-hanke (2011−2016) on kehittänyt Vapaaehtoisena erikoissairaanhoidossa -mallin yhteistyössä HUS:n kehittämisyksikön kanssa. Vapaaehtoistoiminta kuuluu OLKA-toiminnan alle, johon sisältyy myös Potilastukipiste OLKA Meilahden tornisairaalassa sekä Vertaistukipiste Syöpätautien klinikalla. Potilastukipiste OLKA on HUS:n ja järjestöjen yhteistoimintapaikka, jossa kohdataan sairaalan potilaita ja heidän läheisiään. Myös Potilastukipiste OLKA toteutetaan HUS:n ja EJY ry:n yhteistyönä. www.hus.fi/potilastukipisteOLKA  

Vapaaehtoiset ovat mukana joka askeleella  

Vapaaehtoiset itse ovat olleet mukana kehittämässä toimintaa aivan alkumetreistä alkaen. He ovat ideoineet, suunnitelleet ja kehittäneet toimintaa tarpeen mukaan eri työryhmissä ja osallistuvat edelleen aktiivisesti kehittämistyöpajoihin ja työryhmiin.  

HUS:ssa tapahtuvaa vapaaehtoistoimintaa ei ole tarvinnut paljon mainostaa, sillä tyytyväiset vapaaehtoiset ovat kertoneet toiminnasta tuttavilleen potilasyhdistyksissä ja pyytäneet heitä mukaan toimintaan. 

Vapaaehtoiset ovat mukana kouluttamassa uusia vapaaehtoisia. HUS:ssa toimivat vapaaehtoiset käyvät ennen toiminnan aloittamista Vapaaehtoisena erikoissairaanhoidossa -koulutuksen, joka on suunniteltu ja toteutettu Vertaisresepti-hankkeen ja HUS:n yhteistyönä. Koulutuksessa tutustutaan HUS:iin organisaationa, käydään läpi sairaalahygienian perusteet vapaaehtoisen näkökulmasta, selvennetään vapaaehtoisen oikeuksia ja velvollisuuksia sairaalassa sekä harjoitellaan kohtaamista. Lisäksi jo toiminnassa mukana olevat vapaaehtoiset kertovat kokemuksistaan vapaaehtoisena toimimisesta.  

Koulutusta on kehitetty vapaaehtoisten kokemusten ja palautteiden perusteella. Hygieniahoitajan esitys on palautteiden mukaan kiitellyin ja vapaaehtoisten osallisuutta on lisätty osallistujien toiveiden mukaisesti. 

Vertaisresepti-hanke järjestää säännöllisesti kehittämistyöpajoja vapaaehtoisille, ja niissä vapaaehtoisilla on mahdollisuus mm. kertoa kehitysideoita käytännön kokemusten perusteella, suunnitella uusia vapaaehtoistehtäviä sekä tunnistaa vaaratekijöitä ja arvioida toiminnan riskejä.  

Toiminnassa on yhä mukana niitä, jotka ovat olleet mukana alusta alkaen. Vapaaehtoisella on mahdollisuus jäädä tauolle esimerkiksi elämäntilanteen muuttuessa ja palata takaisin hengähdystauon jälkeen. Vapaaehtoisen lopettaessa toimimisen sairaalassa, saamme päätöskeskustelun yhteydessä arvokasta palautetta vapaaehtoistoiminnastamme HUS:ssa. 

Kiitos teille vapaaehtoiset, teitä tarvitaan!  

Elisabet Hallikainen, hankesuunnittelija, Espoon Järjestöjen Yhteisö EJY ry, Vertaisresepti-hanke

Kirjoittaja opiskelee parhaillaan Humanistisen ammattikorkeakoulun avoimessa ammattikorkeakoulussa vapaaehtoistoiminnan johtamista

Vapaaehtoisuus on timanttia toimintaa

Yksin asuvan ihmisen tiskit voivat odottaa huomiseen

Olen uusi järjestömaailmassa ja vapaaehtoistyön parissa. Pitkään ajattelin, että aikani ei riitä. Miten voisin ehtiä huolehtimaan kunnostani, syömään terveellisesti, siivoamaan aktiivisesti, treffaamaan ystäviä säännöllisesti, vierailemaan isovanhempien luona ja samaan aikaan olemaan aina valmis auttamaan tarvitsevaa?

Yhtä aikaa yrittäessäni tavoitella kaavaa täydellisestä elämästä koin jonkinlaista tunnottomuutta. Olin tyytyväinen itseeni ja elämääni, mutta temperamenttini kaipasi elämään lisää tunnetta. Kaipasin työskentelyä täydellä sydämellä. Kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 2010. Tuon jälkeen pohdin ankarasti tulevaisuuttani. Kipuilin ristiriidan kanssa, että halusin tehdä jotain aidosti tärkeää samalla kun ymmärsin, ettei minusta olisi moniin perinteisesti arvostettaviin ammatteihin. Minusta ei tullut lääkäriä, psykologia tai ensihoitajaa. Minusta tulee ympäristösuunnittelija.

Matkallani ympäristösuunnittelijaksi olen herännyt seuraamaan yhteiskunnan toimintaa, palvelujen karsimista ja vaikuttamisen mahdollisuuksia. Sukelsin vähitellen ympäristöongelmiin ja yhteiskunnallisiin ongelmiin ja löysin monia kummeksuntaa herättäviä asioita. Miksi käytämme sumeilematta luontoa saavuttaaksemme taloudellista hyötyä? Miksi ihmisiä ei häiritse lajien häviäminen? Miksi ihmiset pitävät kierrättämistä niin vaikeana? Miksi minä syön lihaa ja tuotan valtavat ilmastopäästöt, kun päästöttömämpi vaihtoehto on nurkan takana?

Aloin kyseenalaistaa. Lopulta tajusin, että lukemattoman monet ihmiset ovat ajatelleet näitä asioita jo ikuisuuden. He ovat aktiivisesti pyrkineet vaikuttamaan ympäristöönsä, jotta voisimme elää paremmassa sopusoinnussa niin luonnon kanssa kuin keskenämme. Kyseinen työ on aktiivista ruohonjuuritason toimintaa. Maapallon säilyttäminen asuinkelpoisena ei kuitenkaan vielä näy kaikkien pallontallaajien toiminnassa.

Täydellisen elämän tavoittelu toi turvallisuuden tunteen. Keskittymällä vain elämän pieniin asioihin pystyin hyvin hallitsemaan omaa elämänpiiriäni. Tarjolla oli kuitenkin mahdollisuus yrittää pelastaa maailma. Ympäristöalan vapaaehtoistyö on tarjoamassa minulle tietä uusiin mahdollisuuksiin. Tien alussa ovat samanmieliset ihmiset ja tien varrella työ, joka on aidosti tärkeää. Reitti ei ole helppo, eikä sieltä voi louhia valtavaa pankkitiliä. Näen kuitenkin jotain, jota olen etsinyt jo pitkään: mahdollisuuden käyttää taitojani johonkin tärkeään. Nämä ovat tarpeeksi hyviä syitä ottaa ensimmäinen askeleeni kohti vapaaehtoistyötä.

Päädyin lopulta tilanteeseen, jossa piti valita hohtavan keittiön ja vapaaehtoistyön väliltä. Tajusin, että yksin asuvan ihmisen tiskit voivat odottaa huomiseen.

Hannele Maijala

Kirjoittaja opiskelee parhaillaan Humanistisen ammattikorkeakoulun avoimessa ammattikorkeakoulussa vapaaehtoistoiminnan johtamista ja soveltaa oppimaansa tapahtumakoordinaattorina Power Shift 2016 -tapahtumassa.

Inspiraatio tekstiin saatu Maaret Kallion kolumnista: ”Yllätystieto, kaikkea ei voi saada”.

http://www.hs.fi/blogi/lujastilempea/a1453265453505

Vapaaehtoisuus on timanttia toimintaa

Työttömälle oikeus vapaaehtoistyöhön tuo uusia mahdollisuuksia

Saako työtön tehdä vapaaehtoistyötä? Kysymys on ollut viime vuosina esillä eri medioissa. Runsaasta keskustelusta huolimatta selvät vastaukset ovat kiven alla. Pikainen kyselykierros omassa tuttavapiirissäni paljastaa, että asiasta ollaan yleisesti epätietoisia ja ajatellaan, että työttömän on parasta olla varmuuden vuoksi hiljaa tekemästään vapaaehtoistyöstä, jottei menettäisi työttömyyskorvaustaan. Näen itsekin parhaaksi kirjoittaa nimimerkillä.

Työ- ja elinkeinoministeriö tosin helpotti työttömien mahdollisuutta tehdä yleishyödyllisiä talkoo- ja vapaaehtoistöitä vuonna 2013. Periaatteena on se, että vapaaehtoistoiminta ei saa viedä aikaa työttömän päätoimelta – työnhaulta. Yleishyödyllistä vapaaehtoistyötä saa useimmissa tapauksissa tehdä, kunhan pysyy työmarkkinoiden saavutettavana, eikä siis sitoudu vapaaehtoistyöhön palkkatyönomaisesti. Mutta viime kädessä päätöksen kustakin tapauksesta tekee asiaa käsittelevä viranomainen TE-toimistossa. Selkeitä rajoja, kuten sallittuja tuntimääriä, ei ole annettu.

Vapaaehtoistyön tekemiselle on edelleen rajoituksia. Sanktioita voi tulla muun muassa silloin, jos vapaaehtoistyötä tekee voittoa tavoittelevassa paikassa, kuten kirpputorilla. Vapaaehtoistyötä esimerkiksi tietyssä järjestössä tehnyt ei voi hakea samaan järjestöön vastaaviin tehtäviin esimerkiksi työkokeiluun ja saada näin korotettua työttömyystukea - onhan hän suostunut tekemään samaa työtä jo ilmaiseksikin ts. harrastusmaisesti. Voittoa tavoittelevissa organisaatioissa pääsee kuitenkin työskentelemään ilmaiseksi erilaisissa työssäoppimisissa, työkokeiluissa, harjoitteluissa ja muissa vastaavissa.

Itse valmistuin filosofian maisteriksi kulttuurintutkimuksen alalta reilu vuosi sitten ja olen nyt korkeasti koulutettu työtön, jolla on melko vähän työkokemusta omalta alalta. Niitä ensimmäisiä työpaikkoja on vaikea saada, kun työkokemusta vastaavista tehtävistä on vain vähän. Kulttuurialalle on paljon haluajia. Sen vuoksi alalla ovat yleisiä kaikenlaiset ilmaisen työn muodot, kuten opiskelijoiden palkattomat harjoittelut. Avoimia työpaikkoja on vähän. Eräästäkin työpaikasta, johon taannoin lähetin hakemuksen, tuli kiitos hakemuksestasi -viestin mukana tieto: kyseistä paikkaa tavoitteli 412 hakijaa. Yritäpä siinä sitten loistaa ja erottua joukosta!

Toisinaan synkältä vaikuttavassa työtilanteessa yleishyödylliset yhdistykset ja järjestöt näyttäytyvät positiivisena mahdollisuutena. Ei ole niin, että vapaaehtoistyö vie työttömältä voimat, joita voitaisiin käyttää työnhakuun. Päinvastoin, vapaaehtoistyöstä saa lisää voimia, intoa ja inspiraatiota.

Vapaaehtoistyötä tehdään omasta intohimosta, kansalaisaktiivisuudesta ja motivaatiosta. Itseäni motivoi se, että pääsen tekemään työtä itselleni tärkeiden asioiden eteen. Samalla vapaaehtoistyössä voi vahvistaa omaa osaamistaan työelämässä tarvittavissa käytännön taidoissa. Vapaaehtoistoiminta tarjoaa täytettä lyhyeen CV:hen. Sen kautta voi luoda verkostoja ja harjoittaa sosiaalisia taitoja. Uskon vahvasti, että kaikki tämä parantaa mahdollisuuksia työmarkkinoilla. Pitkäaikainen toimettomuus ei sen sijaan palvele ketään.

Vapaaehtoistoiminnassa voi hioa itsestään esiin uusia puolia. Vapaaehtoisuus on timanttia toimintaa – se voi olla juuri se jokin, mikä saa oman hakemuksen loistamaan ja erottumaan 412 hakemuksen joukosta.

AK

Kirjoittaja on ollut mukana vapaaehtoistoiminnassa muun muassa Amnestyssä (sen, minkä työnhaultaan ehtii). Hän opiskelee Humanistisen ammattikorkeakoulun avoimessa ammattikorkeakoulussa vapaaehtoistoiminnan johtamista (mutta työttömänä luonnollisesti alle 4 opintopistettä kuukaudessa).

Vapaaehtoisuus on timanttia toimintaa

Voiko vapaaehtoistyö avautua vapaaehtoistyön ummikolle yhden paneelikeskustelun perusteella?

Osallistuin Vapaaehtoistyön johtajuus -paneeliin joulukuun alussa 2015 Helsingissä. Humanistisen ammattikorkeakoulun järjestämässä keskustelutilaisuudessa olivat mukana Eduskunnan vapaaehtoistoiminnan tukiryhmän puheenjohtaja, keskustan kansanedustaja Anne Kalmari, Kansalaisareenan toiminnanjohtaja Anitta Raitanen sekä Luonnonsuojeluliiton vs. toiminnanjohtaja Leo Stranius.

Paneelikeskustelu toi esiin useita vapaaehtoistyöhön liittyviä hienoja puolia mutta myös haasteita. Keskustelu haastoi kuulijoita kääntämään ajatuspyöräänsä toiselle uralle; näin se vaikutti ainakin minuun. 

Vapaaehtoistyössä haasteena voi olla vapaaehtoistyöntekijöiden sitouttaminen. Miten heidät saisi tulemaan uudestaan ja ehkä säännöllisesti samaan vapaaehtoistoimintaan? Leo Stranius heitti ilmaan ajatuksen, että ehkä sitä omaa toimintaa pitäisikin muuttaa niin, että se kestäisi sen että vapaaehtoiset tulevat ja menevät. Esimerkkinä hän mainitsi tästä SPR:n, joka on onnistunut hyvin paketoimaan sen, että vaikkapa maahanmuuttaja voi tulla sinne auttamaan tunniksi tai pariksi. Toki tämä asettaa omat haasteensa, koska se vaatii selkeää johtajuutta ja koulutusta. 

Minua jotenkin viehättää ajatus siitä, että voisin mennä minkä tahansa sillä hetkellä tärkeäksi kokemani asian taakse vapaaehtoisena auttamaan. Usein monet isotkin avustuskampanjat, tapahtumat tms. syntyvät jonkun yksittäisen ihmisen tunnereaktiosta jonkin asian suhteen ja hän haluaa toimia parantaakseen asiantilaa. Koska tunne on aito, se saa vastakaikua samoin ajattelevissa ja vapaaehtoisten määrä lisääntyy, organisoituu ja tuottaa esimerkiksi hyväntekeväisyyskonsertin. Näitä esimerkkejä löytyy Suomestakin runsaasti. Mikä uskomaton määrä hyvää energiaa sellaisessa ihmisjoukossa onkaan! Tunne synnyttää halun auttaa, järki organisoi toiminnan ja tunnejärki antaa polttoainetta hankkeen maaliin asti. Ehkä tässä voisi olla jotain sellaista, johon vapaaehtoisorganisaatiot voisivat varautua ja luoda sen varalle jo jonkinlaisen toimintamanuaalin (jos sitä ei jo ole).
 
Näin ehkä monissa paikoissa jo onkin. Ainakin Luonnonsuojeluliitossa vapaaehtoiseksi voi ilmoittautua netissä ja heille myös kävelee porukkaa suoraan toimistolle. Vapaaehtoiseksi ilmoittautuvat haastatellaan, heiltä pyydetään cv ja työ räätälöidään ja yksilöidään kulloisellekin vapaaehtoiselle sopivaksi. Tämä tietenkin vaatii hieman vaivannäköä, mutta Straniuksen mielestä se on investointi tulevaisuuteen. Ja itsekin uskon näin olevan. Jos vapaaehtoinen kokee, että hänet otetaan tosissaan, hänen työpanoksena on arvostettua ja hän pääsee tekemään sitä, missä on parhaimmillaan, se varmasti innostaa ja sitouttaa vapaaehtoista. Anne Kalmari myös toi esiin sen, että vapaaehtoistyö voisi olla meriitti vapaaehtoistyöntekijälle. Olen huomannut, että maailmalla näin monesti onkin. Esimerkiksi verkkoyhteisöpalvelu LinkedInissä voi listata myös vapaaehtoistyön, jota on ollut tekemässä ja se voi vaikuttaa positiivisesti uuden työpaikan saamiseen.

Vapaaehtoistyö voi antaa monille vapaaehtoisille paljon asioita, joista ei ole vain iloa, vaan myös hyötyä tulevaisuudessa. Stranius mainitsi, että opiskelijat esimerkiksi saavat kosketusta työelämään, merkinnän cv:hen ja työtodistuksia, kaikki voivat saada tästä hyvän harrastuksen, tavata paljon uusia samanmielisiä ihmisiä ja kokea kuuluvansa porukkaan. Tähän porukkaan olisi hyvä saada mukaan myös eläkeläiset, joilla on paljon hyödyntämättömiä resursseja eli aikaa ja kokemusta. Uskon, että he olisivat hieno apu vapaaehtoistoimintaan ja samalla eläkeläiset saisivat siitä ehkä lisää uutta, erilaista sisältöä elämäänsä. Nyt suunnittelumyssy siis päähän, järjestöjohtajat!
 
Vastaan alussa esittämääni kysymykseen kyllä, vaikka se jätti jälkeensä mielenkiintoisen vyyhdin erivärisiä langanpätkiä, jotka kaikki johtavat eri suuntiin erilaisilla kiemuroilla. Silti tiedän, että nämä pätkät vielä järjestyvät ja että jokainen langanpätkä on tarpeellinen värikkään, jatkuvasti sävyään muuttavan kokonaisteoksen luomisessa.

Eija Räisänen
 
Kirjoittaja opiskelee Humanistisen ammattikorkeakoulun avoimessa ammattikorkeakoulussa vapaaehtoistoiminnan johtamista

Vapaaehtoisuus on timanttia toimintaa

Vapaaehtoistoiminta nuorten kanssa voittaa television katselun

Suoritin sosionomiopintoihini kuuluvan ammatillisten työmenetelmien harjoittelun Aseman Lapset ry:n pitämässä Walkers-kahvilassa talvella 2014–2015. Se oli ensimmäinen kerta, kun tapasin kansalaisjärjestölle vapaaehtoistyötä tekeviä ihmisiä.

Walkers-kahvila pyörii osin vapaaehtoisten työpanoksella. Kahvilassa työnjako vapaaehtoistyöntekijöiden ja toisaalta nuorisotyöhön koulutettujen, työsuhteessa olevien ammattilaisten välillä on suunniteltu siten, että vapaaehtoistyöntekijöiden vastuulla on yleensä kahvilan pyörittämiseen liittyvät käytännön tehtävät: myynti, astioiden blokkaaminen, myytävien pullien haku läheisestä kahvilasta jne. He myös kohtaavat nuoria ja juttelevat heidän kanssaan kadulla partioidessa sekä kahvilassa työskennellessään. Jos he havaitsevat nuoren tilanteessa jotain joka kiinnittää heidän huomionsa erityisesti, heidän tulee kertoa havainnoistaan työsuhteessa oleville ammattilaisille.

Aseman Lasten sekä Nuorisoasiainkeskuksen palkkalistoilla olevan henkilöstön tehtäviä puolestaan ovat töiden suunnittelu, päätösten tekeminen, Walkers-bussin toiminta, yhteydenpito nuoria lähellä oleviin tahoihin (koulu, vanhemmat, läheinen Kampin kauppakeskus, toisinaan sosiaalityöntekijä, joissain tapauksissa poliisiviranomainen yms.) sekä sellainen nuorten asioiden tarkempi selvittely, joka edellyttää alan koulutusta sekä osaamista.

Partioidessamme kadulla erään kahvilassa vapaaehtoisena työskentelevän noin viisikymppisen herrasmiehen kanssa minulla oli aikaa jututtaa häntä. Tiedustelin häneltä, mikä saa leipätyökseen myyntityötä jo vuosia tehneen aikuisen miehen käyttämään vapaa-aikaansa siihen, että myy nuorille kahvia ja pullaa, jututtaa heitä ja on kiinnostunut heidän kuulumisistaan sekä loppuillasta siivoaa kenkien mukana sisään kulkeutuvaa sohjoa. Mies ei osannut sitä suoralta kädeltä sanoa, mutta sellaisen tiedon sain hänen ajan mittaan tiputtelemistaan pohdiskelevista lauseistaan irti, että on kiva olla nuorten kanssa tekemisissä. On mukavampi jututtaa nuoria milloin mihinkin asiaan liittyen - paljon mukavampaa kuin istua kotosalla katselemassa televisiota. Ajan mittaan päädyin itsekin samasta syystä suorittamaan Aseman Lapset ry:n A-tason vapaaehtoisperehdytyskoulutuksen, joka mahdollistaa vapaaehtoisena työskentelyn mm. Walkers-kahvilassa.

Lentävän lausahduksen mukaan Suomi on yhdistysten luvattu maa. Kansalais- ja järjestötoiminta ovat suomalaisen kansalaisyhteiskunnan keskiössä ja vapaaehtoistyö liittyy olennaiselta osin kansalais- ja järjestötoimintaan. Kyynisempi sielu saattaa ihmetellä sitä miksi ihmeessä kukaan haluaa tehdä mitään vapaaehtoisesti, ilman rahana maksettavaa korvausta. Syitä on varmasti niin monia kuin on vapaaehtoistyötä tekeviä ihmisiäkin, mutta varmasti moni vapaaehtoistyöntekijä saa toiminnasta sisältöä elämäänsä. Kotona istuminen tuppaa ajan mittaan käymään tylsäksi ja tekee mieli käyttää aikaansa jonkin itselle tärkeän asian edistämiseen ja toimia yhdessä toisten ihmisten kanssa.

Harmi, etten opiskelu- ja työkiireiden vuoksi päässyt käymään vapaaehtoisena Walkers-kahvilassa kuin parina iltana. Vanhempi herrasmies oli oikeassa: on kiva olla tekemisissä tämän ajan nuorten kanssa, jututtaa heitä, kurkistaa heidän maailmaansa, verrata tämän ajan nuoruutta omiin kokemuksiin nuorena olemisesta.

Täytyypä mennä taas pian uudestaan sinne tarkastamaan mitä sinne kuuluu, vapaaehtoistyöntekijän ominaisuudessa! 

Tuomas Leppäniemi

Kirjoittaja opiskelee Humanistisen ammattikorkeakoulun avoimessa ammattikorkeakoulussa vapaaehtoistoiminnan johtamista