Kestävää, villiä vapaaehtoisuutta onnellisuustaskuissa

 

Kun puhutaan yhdistysten ja vapaaehtoisuuden ammatillistumisesta, tarkoitetaan kahta asiaa. Ensiksikin palkalliset ihmiset ohjaavat ja organisoivat toimintaa ja toiseksi vapaaehtoisilta edellytetään kouluttautumista ja yhteisiä tapoja toimia. Vapaaehtoistoiminnan laatua parannetaan ja sitä saadaan ohjattua suunnitelmallisesti ja ennakoitavasti. Vapaaehtoisuudesta tulee tehokkaampaa ja tuloksellisempaa. Ammatillistumisen tukema vapaaehtoistoiminta on siten myös helpommin mitattavissa ja osoitettavissa olemassa olevaksi yhteistyökumppaneille, rahoittajille ja yhteiskunnalle.

Ammatillistunut, organisoitunut ja hallittava on kestävää. Kestävyyteen sisältyy ajatus siitä, että vapaaehtoisuus ei ole itsestäänselvyys vaan se edellyttää myös vapaaehtoisten palkitsemista ja huoltamista. Aiemmin vapaaehtoisista huolehtiminen verhoutui retkiin, juhliin ja virkistyspäiviin. Nyt se tapahtuu tarkennetusti ryhmätapaamisissa ja koulutustilaisuuksissa. Vapaaehtoisuus muuntuu yhteiskunnallisen ilmapiirin myötä. Vapaaehtoisuuden sosiaalinen lokero saa uusia ilmenemismuotoja.

Toisaalta vapaaehtoisuutta on aina ollut. Se voi olla hyvinkin villiä, vapaata ja omaehtoista. Se on kauppakassin kantamista, pihan kolaamista, saunottamista, kyydin tarjoamista, tiedon jakamista, lomakkeiden täyttämisessä auttamista, ventovieraan kuuntelemista, toisen ihmisen hädän jakamista – ilman, että toimintaa ohjaa yhdistys tai jokin muu taho. Villi vapaaehtoisuus voi olla hetkellistä, pitkäkestoista ja sitovuudeltaan moninaista. Se voi olla sattuman yhteen saattamien ihmisten, ystävien tai sukulaisten keskinäistä. Villi vapaaehtoisuus ei asetu samalla tavalla mitattavaksi ja hallittavaksi kuin ammatillistunut, kestävä vapaaehtoisuus.

Vaikka villi ja kestävä vapaaehtoisuus kuulostavat toistensa vastakohdilta, ne tarvitsevat toisiaan. Villille vapaaehtoisuudelle ominainen omaehtoisuus on vapaaehtoisuuden perusta ja toisaalta kestävät rakenteet helpottavat vapaaehtoistoiminnan tavoitettavuutta. Villi vapaaehtoisuus on viehko mixtuura itsekästä ja toisen luontaisesti huomioivaa toimintaa. Haluan kuulua niihin ihmisiin, jotka jatkavat tätä toisen ihmisen äärelle pysähtymisen perinnettä, vaikkeivät organisoituun vapaaehtoistoimintaan osallistuisikaan. Vapaaehtoistyön päivän juhlintaan voi jokainen osallistua tekemällä villin, vapaaehtoisen auttamisteon!

Onnellisuustasku on paikka, jossa on helpompi hengittää kuin sitä ympäröivässä maailmassa. Se on ihmisten keskinäisen yhdessäolon paikka. Onnellisuustaskuja löytyy sieltä, missä jonkin sortin joukko ihmisiä jakaa keskenään asioita, jotka ovat heille merkityksellisiä. Onnellisuustaskut ovat kestävän vapaaehtoisuuden varaan rakentuvia paikkoja, joissa osallistujien keskinäinen villi vapaaehtoisuus alkaa kukoistaa. Onnellisuustasku voi rakentaa osallistujille turvallisuutta tuovia raja-aitoja. Rajojen rakentaminen ei ole heikko asia; se on osa yhteisöjen ja ryhmien toiminnan logiikkaa. Taskun rajat eivät ole toiminnan rajoja vaan toiminta voi suuntautua vahvasti ulos taskusta – vaikkapa tiedottamisena tai vaikuttamisena.

Onnellisuustaskussa on ristiriitoja, neuvottelua, pohdintaa, valtaa ja voimaa. Siellä pysytään, koska toimiminen koetaan mielekkääksi. Vahvistaessaan ryhmään kuulumisen, vaikuttamisen tai turvallisuuden tunnetta tasku vahvistaa osallisuuden kokemusta. Se on osa välittävää tasoa, joka sitoo yksilön yhteisöön ja yhteiskuntaan. Erityiseen arvoon onnellisuustaskut nousevat, kun osallisuus, osallistuminen tai vaikuttaminen yhteiskuntaan on muutoin heikoissa kantimissa. Taskuissa kestetään ympäristön painetta, päästään yli heikoista hetkistä ja luodaan perustaa yhteisöllisyydelle. Hyvin toimivassa demokratiassa onnellisuustaskut ovat reiällisiä – ne ovat vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa.

Liisa Hokkanen, sosiaalityön lehtori Lapin yliopistosta

Tekstin akateeminen tausta löytyy viimeisimmistä tutkimuksistani:

”Autetuksi tuleminen. Valtaistavan sosiaalisen asianajon edellyttämät toimijuudet” Acta Universitatis Lapponiensis 278. Lapin yliopisto: Rovaniemi sekä Acta Electronica Universitatis Lapponiensis 145. 2014.

”Mielenterveysaktiivien toiminta. Kysely Mielenterveyden keskusliiton jäsenyhdistysten aktiivitoimijoille” Lapin yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja B 85. 2014.