Oikeus
osallistua
Esikoiseni synnyttyä kiinnostuin Mannerheimin
Lastensuojeluliiton toiminnasta. Menin liiton nettisivuille etsimään tietoa
kuntani paikallisyhdistyksestä. Löysin yhdistyksen puheenjohtajan nimen ja puhelinnumeron,
siinä kaikki. No, en todellakaan aikonut
soittaa jollekin tuntemattomalle kyselläkseni miten toimintaan pääsisi mukaan,
joten se siitä. Myöhemmin eksyin uudestaan MLL:n sivuille ja päätin liittyä
jäseneksi. Liittymislomakkeessa oli kohta: ”Olen kiinnostunut toimimaan
aktiivisesti. Toivon että paikallisyhdistyksestä otetaan minuun yhteyttä.” Mietin
pitkään, uskallanko laittaa rastin kohtaan ”kyllä”. Mitä tarkoittaa
aktiivisesti toimiminen? Onko minulla jotain annettavaa? Mitä ajattelee se
henkilö, joka viestin ottaa vastaan: ”Mikä tuokin luulee olevansa?” Jos
yhdistyksellä olisi ollut nettisivut, olisin voinut ensin etsiä tietoa sieltä.
Keitä ovat nämä aktiiviset toimijat? Mitä he tekevät? Onko jotain, mihin minä
voisin osallistua? Jätin rastin laittamatta.
Paikallislehdestä löysin tiedon MLL:n perhekahvilasta, ja
päätin mennä sinne. Ensimmäinen käynti jännitti. En tiennyt mitä siellä olisi
vastassa, keitä siellä käy, tai mitä siellä tehdään. Pian huomasin, että olin
jännittänyt turhaan. Perhekahvilassa oli vertaisiani; kotiäitejä pienten lasten
kanssa. Jutun aiheita löytyi helposti ja tutustuin uusiin ihmisiin.
Perhekahvila pyörii täysin vapaaehtoisvoimin ja jossain vaiheessa minulta
kysyttiin, haluaisinko joskus tulla avaamaan ovet. En heti uskaltanut suostua.
Kahvila aukeaa kello 10 ja minä ja esikoiseni olimme kovin aamu-unisia, joten mietin
miten ikinä ehtisimme ajoissa. Ja olin huomannut, että usein ovien avaaja oli
leiponut jotain. Enhän minä oikein edes osannut leipoa!Sattumalta tapasin paikallisyhdistyksen puheenjohtajan käydessäni vierailulla työpaikallani. Kahvipöydässä työkaverini vinkkasi hänelle, että minut kannattaisi ottaa toimintaan mukaan. Ennen yhdistyksen syyskokousta sainkin puhelun: haluaisinko lähteä mukaan hallitukseen? Silloin uskalsin vastata kyllä. Järjestäytymiskokouksessa jaettiin vastuualueet, ja minä sain työkseni nettisivujen tekemisen. Mikään koodaaja en todellakaan ole, mutta liiton valmiilla pohjalla nettisivujen tekeminen oli helppoa - melkein kuin kirjoittaisi kirjoitusohjelmalla. Innostuin asiasta kovasti. Pian huomasin, että yhdistystoiminta alkoi täyttää suurta aukkoa, mikä elämääni oli tullut jäädessäni äitiyslomalle työstäni. Sain mielekästä ja innostavaa tekemistä, joka antoi lisävirtaa muillekin elämän alueille. Opin, sain uusia haasteita, tutustuin ihmisiin, sain ideoida toimintaan ja lopulta huomasin, että tekemisilläni oli positiivinen vaikutus myös monen muun elämään.
Kun nyt - melkein neljä vuotta myöhemmin - katson taaksepäin, voin vain todeta että kyllä. Minullakin oli annettavaa, oli monta asiaa mihin voin osallistua ja pääsin jopa luomaan monia uusia asioita, mihin joku muu voi osallistua. Uskon tietäväni mitä se jäsenyyslomakkeen vastaanottaja olisi ajatellut; ”Hei, hienoa! Me saadaan uusi, aktiivinen ihminen joukkoomme.”
Vapaaehtoisena toimimisesta voi saada yhtä paljon kuin se antaa, ehkä enemmänkin. Sen vuoksi jokaisella tulisi olla oikeus osallistua vapaaehtoistoimintaan. Tekemällä hyvää, auttamalla vertaistaan, auttaa vääjäämättä myös itseään. Olen omalla toiminnallani yhdistyksessämme yrittänyt poistaa esteitä osallistumiselle ja madaltaa kynnystä kysyä: ”Voinko auttaa?” Haluan, että jokaisella on mahdollisuus kokea itsensä osalliseksi. Meidän aktiivisten vapaaehtoistoimijoiden tulisi myös muistaa vastata edellä mainittuun kysymykseen ”kyllä”. Vaikka apua ei juuri nyt tarvittaisi, kysyjälle suurin apu voi olla saada osallistua. Jokainen omalla tavallaan ja oman kokoisella panoksellaan. Sillä mitä osaa, tai mitä on valmis oppimaan. Voi ihan vaan yhden kerran tulla perhekahvilaan ja lukea sadun lapsille. Tai voi tehdä niin kuin minä; opetella leipomaan ja riemuita siitä, mitä saa ja saa antaa.
Elina Koivuniemi
Kirjoittaja työskentelee asuntola- ja vapaa-ajan ohjaajana
Sastamalan koulutuskuntayhtymässä ja opiskelee Vapaaehtoistoiminnan johtamista
Humanistisen ammattikorkeakoulun avoimessa AMK:ssa. Hän on MLL:n Punkalaitumen
yhdistyksen hallituksen jäsen ja yhdistyksen tiedotusvastaava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti