Vapaaehtoistoiminta – innostusta, joukkoon
kuulumista ja luottamusta
Viime
aikoina olen pohtinut paljon vapaaehtoistoiminnan periaatteita. Sitä, mikä vapaaehtoisia
motivoi ja miten suurta luottamusta puolin ja toisin vapaaehtoistoiminnan
organisoiminen vaatii. Pohdintaan ovat
vaikuttaneet suhteellisen uusi työ kulttuurikaveritoiminnan koordinoijana
Helsingin kulttuurikeskuksessa ja syksyllä aloittamani vapaaehtoistoiminnan
johtaminen organisaatiossa -opintokokonaisuus Humakin avoimessa
ammattikorkeakoulussa.
Vapaaehtoistyöstä
minulla on aikaisempaa kokemusta sekä työntekijän näkökulmasta että itse vapaaehtoisena.
Vapaaehtoiseksi olen lähtenyt muutamasta eri syystä: joku hyvä tyyppi on
kysynyt minua mukaan tarpeeksi mielenkiintoiseen toimintaan tai olen kokenut
jonkun asian niin tärkeäksi, että olen itse etsiytynyt sen pariin vapaaehtoistyötä
tekemään. Motivaationi on varmaan vapaaehtoistoiminnalle melko tyypillinen –
halua kuulua tiettyyn porukkaan tai yhteisöön tai itse sisällön tarjoama
inspiraatio tai merkitys.
Aikaisemmin olen ollut työntekijänä tekemisissä vapaaehtoisten kanssa mm.
kulttuuritapahtumissa, ja nykyinenkin työni liittyy kulttuurin vapaaehtoisuuteen.
Helsingin kulttuurikeskuksen sekä sosiaali- ja terveysviraston organisoiman
kulttuurikaveritoiminnan vapaaehtoiset, kulttuurikaverit, auttavat asiakkaita
kulttuurin pariin. Asiakkaaksi voi lähteä, jos yksin kulttuuritapahtumaan
osallistuminen on vaikeaa tai tylsää. Kulttuurikaveri tulee tällöin seuraksi,
varaa liput ja myös avustaa tarvittaessa kotoa tapahtumaan ja takaisin kotiin.
Kulttuurikaverina
toimiminen on innostava, ehkä uudenlainenkin tapa tehdä vapaaehtoistyötä, joka
on herättänyt paljon kiinnostusta eri suunnissa. Toiminnassa kohtaavat monelle
tärkeät humaanit arvot – kulttuurikaverissa kun yhdistyvät kulttuuri, taide ja
toisen ihmisen auttaminen. Kulttuurikaverissa onkin ehkä vapaaehtoiskentällä
poikkeuksellinen tilanne siinä mielessä, että tällä hetkellä emme pysty
ottamaan mukaan kaikkia vapaaehtoisiksi haluavia.
Kulttuurikaveritoimintaa
organisoidessani olen huomannut, miten tärkeää vapaaehtoistoiminnassa on
monensuuntainen luottamus. Minä luotan
vapaaehtoisiin ja siihen, että he hoitavat sovitut vuorot melkoisen
itsenäisesti. Vapaaehtoiset
luottavat minuun ja siihen, että olen heidän tukenaan ja autan tai opastan
tarvittaessa sekä ratkon ongelmatilanteita ja suunnittelen toimintaa eteenpäin. Asiakkaat
luottavat toimintatapaan ja kulttuurikaverin ”brändiin”, kun tilaavat vieraan
ihmisen seurakseen tai auttamaan kulttuuritapahtumaan. Me kaikki
mukana olevat toimijat – kulttuuriorganisaatiot, vapaaehtoiset ja työntekijät
luotamme asiakkaisiin ja siihen, että he tarvitsevat kulttuurikaverin, kun
sellaisen itselleen tilaavat.
Mihin
luottamus sitten rakentuu? Se perustuu ainakin siihen, että on yhteiset
pelisäännöt ja toimintatavat, jotka ovat kaikille osapuolille selvät. Jos
pelisääntöjä muutetaan, vaatii se asian läpikäymistä yhdessä sekä runsaasti
tiedottamista ja keskustelua. Luottamus perustuu myös uskoon ihmisen hyvyydestä
ja rehellisyydestä, mikä lienee kaiken vapaaehtoistoiminnan ytimessä.
Olen hyvin
ylpeä kulttuurikavereista, jotka selviytyvät ”keikoilla” välillä melkoisen
monimutkaisista tai hankalistakin tilanteista. Kulttuurikavereilta vaaditaan
nimittäin aikamoista itsenäisyyttä, päätöksentekokykyä ja reippautta, sillä
asiakkaan tapaan hekin tapaavat aina vieraan ihmisen ja ovat kohtaamisessa oman
osaamisensa varassa.
Kulttuurikaverit
käyvät toki etukäteen useamman illan pituisen koulutuksen läpi ja koulutamme
heitä matkan varrella, tarpeiden mukaan. Keikoilla esille nousseita kysymyksiä tai
ongelmatilanteita käydään jälkikäteen läpi ja pohditaan, miten asiat saadaan
seuraavan kerran sujumaan entistä paremmin.
Luottamus
vapaaehtoisen ja koordinaattorin välille syntyy myös siitä, että opimme
tuntemaan toisiamme. Siksi onkin tärkeää tavata yhdessä säännöllisesti,
keskustella ja tutustua. Kun vapaaehtoiset tuntevat minut ja minä tunnen
vapaaehtoiset, on paljon helpompi myös löytää kehittämisen kohtia ja uusia yhteistyön
mahdollisuuksia. Ja ennen kaikkea – tapaamisten ja tutustumisen avulla
rakennetaan kulttuurikavereiden yhteisöä, joka on yksi tärkeimmistä motivaation
rakentajista.
Kaisa Kutilainen
Kirjoittaja
opiskelee vapaaehtoistoiminnan johtamista Humanistisen ammattikorkeakoulun avoimessa
ammattikorkeakoulussa.
Kuva: Mika Ruusunen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti